Mainos

Pedofiilin uhrin tarina: Kauhut palasivat mieleen kesken työvuoron

Helsinkiläinen Alexandra muisti vasta 25-vuotiaana, miten hän joutui olemaan isäpuolensa lyöntien ja seksuaalisen hyväksikäytön kohteena lapsuudessaan kolmen vuoden ajan. Hän teki jutusta vuosi sitten rikosilmoituksen ja yllättyi täysin, kun syyttäjä päätti jättää jutun syyttämättä.

Kuvat tulivat mieleen kesken työvuoron.

– Se oli ihan normaali työpäivä. Ihan yhtäkkiä vaan tuli silmien eteen niitä tilanteita, kun mä olen ollut suihkussa tämän miehen kanssa. Putosin polvilleni, kun en tajunnut mistä on kyse. Pelästyin. Kävin läpi niin monta tunnetta samaan aikaan.

Myöhemmin Alexandra tajusi, että muistamattomuus oli ollut pienen lapsen selviytymiskeino. Hyväksikäyttö oli ollut jatkuvaa ikävuosien 7 ja 10 välillä, eikä hän ollut uskaltanut kertoa kenellekään. Ei edes omalle äidilleen.

Mies pakotti Alexandran katsomaan pornoa ja tyydyttämään itseään. Ainakin kerran hän pakotti tytön myös anaaliseksiin suihkussa.

– Yritin 9-vuotiaana itsemurhaa. Äidin olisi pitänyt herätä siihen, mitä tapahtui. Mutta kukaan ei herännyt. Nyt myöhemmin kuulin, että pyhäkouluopettaja oli aavistanut jotain tällaista, mutta hänkään ei tehnyt asialle mitään.

Hyväksikäyttö loppui, kun äiti päätti muuttaa erilleen koko perhettä tyrannisoineesta miehestä. Lapsen mieli sulki kauhut pois vuosiksi.

Rikosilmoitus

Puoli vuotta muistojen palaamisen jälkeen Alexandra keräsi rohkeutensa. Hän teki raiskaajastaan rikosilmoituksen.

Hän meni lähipiirinsä kannustamana asianajajansa kanssa Pasilan poliisiasemalle, jossa naispoliisi kuulusteli häntä heti puolentoista tunnin ajan. Kuulustelut sujuivat asiallisesti, mutta muutoin poliisin suhtautuminen ei ollut Alexandran mielestä kovin kiitettävää.

– Nimesin juttuni todistajat itse, ja poliisi pyysi myös kertomaan, mitä heiltä pitäisi kysyä.

Alexandraa loukkasi myös se, miten isäpuolta ei otettu kiinni ja pidetty putkassa kuulustelujen aikana, vaikka kyseessä oli vakava rikosepäily: törkeä lapseen kohdistuva haureus.

– Isäpuoleni sai tekstiviestillä pyynnön saapua kuulusteluihin. Häntä ei painostettu mitenkään, ja tietysti hän kiisti kaiken.

Alexandra kuitenkin nimesi juttuunsa tukun todistajia, jotka vahvistivat hänen kertomustaan. Lisäksi todisteena oli lausuntoja, joissa kertomusta pidettiin todennäköisenä.

Syyttäjän ratkaisu

Kului puoli vuotta. Alexandra valmistautui oikeudenkäyntiin ja mietti päivittäin, miten vastaisi syyttäjän kysymyksiin ja miten kohtaisi isäpuolensa oikeudessa.

Eräänä päivänä Alexandra avasi kirjekuoren, jossa luki Helsingin syyttäjänvirasto. Kirjeen sisältö tuli täytenä yllätyksenä.

Kihlakunnansyyttäjä Sakari Tiilikainen totesi syyttämättäjättämispäätöksessä, että 90-luvulla oli ollut voimassa toinen laki, joten perusmuotoisina teot olisivat jo vanhentuneita.

Syyttäjän tulkinnan mukaan kyseessä on rajatapaus törkeän ja perusmuotoisen lapseen kohdistuvan haureuden välillä, jolloin tilanne katsotaan epäillyn eduksi.

– Se tuntui tosi pahalta. Syyttäjälle ei tullut mieleenkään katsoa epäillyn oikeuksien sijaan raiskatun oikeuksia. Koskemattomuus on kuitenkin oikeuksista numero yksi.

Oikeudenkäyntiä ei koskaan tulisi.

Seuraukset

Alexandra kärsii vakavasta masennuksesta ja paniikkioireista. Traumaa hoidetaan terapiassa seuraavat kuusi vuotta.

– Joka päivä luen uutisista, miten naisia on raiskattu ja lapsia käytetty hyväksi. Mutta sitten, kun asia viedään eteenpäin, joko jätetään syyttämättä tai sitten pedofiilit ja raiskaajat saavat ehdollisia tuomioita. Poliisi ei auta.

Alexandrasta tuntuu, että raiskatut lapset ja naiset eivät merkitse mitään Suomen valtiolle. Että heidän pitää selviytyä ongelmansa kanssa yksin.

*Alexandra esiintyy jutussa peitenimellä omasta pyynnöstään.

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.