Mainos

Rikosjutut 1934 - Onnettomien naisten tapauksia

1930-luvun Suomi oli kova paikka. Maa eli vielä pula-aikaa, eikä sosiaalihuolto ollut kovinkaan kehittynyttä. Tämä näkyy myös näissä tähän juttuun kerätyistä varsin synkissä esimerkkitapauksissa.

MTV:n rikostoimituksen päällikkö Jarkko Sipilä tarkastelee sarjassa menneiden vuosien rikosjuttuja Kansallisarkiston asiakirjoista. Tähän juttuun on koottu muutamia kertomuksia onnettomien naisten kohtaloista Helsingin raastuvanoikeuden keväällä 1934 puimista jutuista.

Aiemmissa osissa Sipilä on esitelty vuosien 1914 ja 1924 tapauksia ja nyt on vuorossa 80 vuotta vanhat rikokset eli vuosi 1934. Juttuja julkaistaan useampia viikonlopun aikana.

Prostituoitu - tosin 1930-luvulla heitä kutsuttiin yleisiksi naisiksi - Elsa Koposta syytettiin varkaudesta.  Poliisitutkinnan mukaan Koponen oli varastanut liikemies Frans Jokiselta viidensadan markan arvoisen Waltham-taskukellon.

Työttömyys 1930-luvulla

New Yorkin pörssiromahduksesta 1929 alkanut lama iski Suomen kaupungeissa erityisesti rakennus- ja sekatyöntekijöihin. 1930-luvun alussa pulakausi paheni edelleen ja työttömyydestä joutuivat kärsimään muutkin ammattiryhmät kuten ompelijattaret ja käsityöläiset.

Eräässä oikeustapauksessa ompelijatar kertoo kuinka harjoittelijaksi ei edes päässyt ilman aiempaa kokemusta, eikä sitä voinut saada kun ei mahdollisuuksia ollut.

Ihmisten elintaso romahti, työttömyyden ja palkanalennusten myötä. Lama paljasti Suomen sosiaalipolitiikan puutteet.  Taloustilanne parani vuoden puolivälissä, kun vienti alkoi vetää.

Miehen kertomuksen mukaan hän oli ollut ravintola Lepakossa ja tavannut yöllä Esplanaadinkadulla Koposen, joka oli lyöttäytynyt miehen seuraan. Jokinen kertoi poliisille, että Koponen oli pyytänyt saada tulla liikemiehen asuntoon ja kysynyt sataa markkaa.

Jokinen sanoi kieltäytyneensä maksamasta, mutta Koponen oli tullut silti ja ollut aamun asti. Sukupuoliyhteydessä oli oltu. Jokisen mukaan Koponen oli aamulla pyytänyt edes kymmentä markkaa, mutta Jokinen ei maksanut. Kun liivin taskussa ollut kello oli kadonnut, Jokinen teki ilmoituksen poliisiin.

27-vuotiaan Elsa Koposen näkemys oli hieman erilainen. Hän sanoi, että Jokinen oli halunnut hänen tulevan asuntoon, muttei antanut lupaamaansa rahaa. Aamulla liikemies löi häntä ja työnsi ulos antamatta edes kymmentä markkaa.

Jokinen myönsi vieneensä kellon, jonka hän oli pantannut 50 markasta.

Helsingin raastuvan oikeus totesi Koposen olleen asunnossa haureuden harjoittamista varten. Ensikertaisesta varkaudesta seurasi neljä kuukautta vankeutta.

Mielisairaala

Retriikka A. joutui syytteeseen varkaudesta. 42-vuotias tanakaksi kuvattu nainen meni kadulla tapaamansa miehen kanssa saunaan, jossa oli oltu sukupuoliyhteydessä. Lähtiessään Retriikka varasti miehen takin taskusta 40 markkaa.

Retriikka oli tuomittu monista rikoksista ja irtolaisuudesta. Vankila- ja laitosvuosia oli kertynyt kymmenen. Poliisikuulustelussa ja oikeudessa Retriikka vain itki, eikä suostunut puhumaan mitään.

Mielentilatutkimuksessa hänet todettiin ymmärrystä vailla olevaksi.

Raastuvanoikeus passitti naisen ympäristölleen vaarallisena mielisairaalaan.

Kleopatran kuolema

Raastuvanoikeus selvitti myös kuolemansyitä. Talvella oikeuteen tuli elokuussa 1933 syntyneen ja marraskuussa kuolleen Kleopatra-vauvan tapaus.

Kleopatran äiti oli viikko synnytyksen jälkeen antanut lapsen ottolapseksi maalari Georg Kudrjärvelle ja tämän vaimolle Anastasialle. Äiti ei heitä tuntenut, mutta suostui siihen tädin suositeltua pariskuntaa. Mitään kirjallista sopimusta ei tehty, eikä siitä ilmoitettu lastensuojeluun.

Kolmekymppisellä pariskunnalla ei ollut omia lapsia.

Kudrjärvet muuttivat pian pois vanhasta asunnosta eivätkä halunneet kertoa uutta asuinpaikkaansa biologiselle äidille. Äidille ei kerrottu edes lapsen kuolemasta, vaan hän sai tietää sen tädiltään.

Oikeudessa äiti vaati Kudrjärville rangaistusta, jos he olisivat jotenkin syyllisiä lapsen kuolemaan.

Ottovanhemmat kertoivat oikeudessa Kleopatran usein itkeskelleen ja kuukausi ennen kuolemaa lasta oli käytetty lääkärillä, joka oli todennut vauvan terveeksi.

Georg Kudrjärv kertoi pariskunnan olleen tomuttamassa mattoja pihalla. Heidän palatessaan lapsi oli maannut kuolleena kyljellään.

Patologisen laitoksen ruumiinavauksessa laihtuneella 57 cm ja 3,5 kiloisella tyttövauvalla todettiin vatsa- ja suolikatarri, josta yleinen terveydentila oli kärsinyt. Kleopatralla oli myös alkava keuhkokuume. Mitään myrkkyä tai väkivaltaa ei havaittu.

Raastuvanoikeus totesi kuoleman luonnolliseksi. Biologista äitiä ei ollut oikeuteen kutsuttu.

Vauva Vesilinnanmäellä

Vesilinnanmäeltä - nykyisen huvipuiston paikalta - löytyi vaateriekaleeseen ja toukokuun 20. päivän Helsingin Sanomiin kääritty, osin rotansyömä sikiö.

Poliisin tehtävä ei ollut vaikea. Lehdessä oli nimi Nyman ja vaatteessa kirjan ”H”.

Läntisellä Brahenkadulla asuneet Hilma Nyman ja hänen äitinsä joutuivat syytteeseen lapsenmurhasta ja ruumiinkätkemisestä, koska äiti oli sanonut poliisille, ette lasta voitu ottaa äidin eron takia elävänä ja vauva oli siksi surmattu.

Oikeuslääkäri totesi lapsen syntyneen elävänä.

Oikeussalissa äiti kertoi Hilman salanneen raskautensa ja synnytti lapsen salaa peiton alla kotonaan. Hilman mukaan hän ei muistanut tapahtumista mitään, koska oli pyörtynyt synnytyksen jälkeen ja lapsi oli kuollut.

Tapahtumat olivat selvinneet äidille, joka oli piilottanut ruumiin. Hilmalla oli aiemmin 9-vuotias poika.

Sekatyömiehen vaimo Hilma Nyman tuomittiin kuolemantuottamuksesta kuudeksi kuukaudeksi vankeuteen. Puomivahdin leski Hilda Hyttinen sai ruumiinkätkemisestä 25 kappaletta 10 markan päiväsakkoa.


Juttusarjassa on kevään aikana julkaistu rikostapauksia 1914 ja 1924. Tänä viikonloppuna ovat vuorossa vuoden 1934 rikosjutut. Linkkejä aiempiin juttuihin alla.

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.