Mainos

Syyttäjä: Näissä asioissa Talvivaara-johtajat toimivat väärin

Syyttäjän rangaistusvaatimuksesta syntyy vaikutelma kaivosyhtiöstä, jossa huolimattomuuden ja virheiden aiheuttamia ongelmia paikattiin uusilla virheillä - lopputuloksena kaaos.

MTV Uutiset teki yhteenvedon siitä, missä eri asioissa syyttäjä katsoo syytettyjen laiminlyöneen velvollisuutensa huolehtia Talvivaaran toiminnan asianmukaisuudesta.

Törkeästä ympäristön turmelemisesta syytetyt ovat kyseenalaistaneet syyttäjän näkemykset ja kiistäneet, että he olisivat toimineet lainvastaisesti. Syytettyinä ovat toimitusjohtaja Pekka Perä, kaivoksen johtaja Lassi Lammassaari, entinen toimitusjohtaja Harri Natunen ja metallien talteenoton osastopäällikkö.

Jätevesien koostumusta ei tutkittu kunnolla etukäteen

Syyttäjän mukaan yhtiön johto ei huolehtinut siitä, että vuonna 2006 jätetty ympäristö- ja vesitalouslupahakemus olisi sisältänyt riittävät tiedot kaivostoiminnasta ja sen ympäristövaikutuksista. Talvivaaran jätevesissä on ollut moninkertaisia määriä sulfaattia ja natriumia verrattuna siihen, mitä yhtiö oli ilmoittanut hakemuksessaan. Yhtiön rakentamat puhdistusmenetelmät eivät syyttäjän mukaan “merkittävästi vähentäneet” sulfaatin ja natriumin pitoisuuksia.

Syyttäjän mukaan kyseisen hakemuksen liitteissä on virheellistä tietoa. Asiakirjoissa väitetään, että prosessivesien käsittelyn myötä luontoon johdettava jätevesi aiheuttaa vain vähäistä kuormitusta. Syyttäjän mukaan Talvivaaralla ei tosiasiassa ollut käytettävissä asian arvioimiseen oikeaa ja riittävää tietoa. Talvivaara ei ollut hankkinut varsinaista jätevesitutkimusta eikä käytössä ollut riittävää muuta tietoa.

Ympäristö- ja vesitalouslupahakemuksen yhdessä liitteessä kerrotaan, että metallientalteenottoprosessissa pH:n säätämisessä käytetään ns. sammutettua kalkkia. Toisessa liitteessä kerrotaan, että siinä käytetään lipeää. Syyttäjä huomauttaa, että molemmissa prosesseissa tiedot jätevesien päästöistä ovat huolimatta huolimatta eri kemikaalista. Syyttäjän mukaan tämä osoittaa, että yhtiö ei ollut huolehtinut kemikaalien vaikutusten tutkimisesta.

Myöhemmin prosessiin lisättiin myös natriumhydroksidia käyttäviä ns. hönkäpesureita, mutta niiden vaikutuksia jätevesien koostumukseen ei tutkittu.

Reagoiminen ongelmiin oli hidasta

Syyttäjän mukaan johto on ollut viimeistään marraskuussa 2009 tietoinen jätevesinäytteen korkeista sulfaattiarvoista. Reagoiminen ongelmiin on ollut hidasta eikä jätevesien pitoisuuksia ole edelleenkään saatu alunperin arvioidulle tasolle.

Metallitehtaan jätteitä ei hoidettu asianmukaisesti

Syyttäjän mukaan yhtiön johto ei ole huolehtinut siitä, että metallitehtaassa syntyvät jätteet hoidetaan asianmukaisesti.

Ympäristö- ja vesitalouslupahakemuksen liitteissä ei ole lainkaan mainittu raudansaostusvaihetta. Lupa-asiakirjojen mukaan metallitehtaan sakkojen piti kulkea happamuutta vähentävän loppuneutraloinnin kautta ennen päätymistään kipsisakka-altaaseen. Talvivaaran raudansaostussakat on pumpattu suoraan kipsisakka-altaaseen. Hapan raudansaostussakka on sekoittunut loppuneutraloinnin läpi kulkeneeseen emäksiseen sakkaan. Tämä on puolestaan syyttäjän mukaan johtanut siihen, että jo kiintoaineeksi saostuneet, ympäristölle haitalliset metallit ja muut aineet ovat osin liuenneet uudelleen jätelieteliuoksessa.

Talvivaaran kipsisakka-allas ei rakenteensa puolesta sopinut näiden jätteiden säilytykseen. Jätejakeiden sekoittuminen lisäsi ympäristölle haitallisen jätteen määrää.

Syyttäjän mukaan menettely oli osaltaan aiheuttamassa ympäristön pilaantumista allasvuotojen yhteydessä.

Kasaliuotuksen altaat olivat riittämättömät

Johto ei ollut huolehtinut siitä, että biokasaliuotuksen keräys- ja varoaltaat ovat riittävän suuria. Ympäristö- ja vesitalouslupahakemuksen asiakirjoissa väitetään, että kapasiteetti on riittävä myös äärimmäisissä poikkeustapauksissa. Viimeistään keväällä 2012 altaat olivat täynnä ja myrkyllinen liuos uhkasi vuotaa hallitsemattomasti altaiden ulkopuolelle.

Tätä ongelmaa Talvivaara yritti ratkoa johtamalla ns. raffinaattiliuosta metallitehtaalta kipsisakka-altaalle tavoitteena tehdä tehtaalla tilaa altaisiin kertyneelle kasaliuokselle. Tämä aiheutti syyttäjän mukaan osaltaan ympäristön pilaantumista allasvuotojen yhteydessä.

Kipsisakka-allas oli rakennettu väärin

Johto ei huolehtinut siitä, että kipsisakka-allas 1 olisi rakennettu ympäristö- ja vesitalousluvan määräysten mukaisesti. Altaan eristyskalvon ja asennushiekkakerroksen alle olisi pitänyt tulla yhden metrin paksuinen, vettä eristävä mineraalieristyskerros. Jos näin olisi tehty, rakenne olisi hidastanut vuotovesien virtauksia ja ehkäissyt muutenkin muovikalvoihin kohdistuvaa painetta.

Lisäksi syyttäjän mukaan altaan pohjan kallistus oli tehty lupamääräysten vastaisesti. Altaan suunnittelussa mukana olleet asiantuntijat olivat pitäneet altaan alle jäävän maapohjan ja pohjaveden tutkimuksia riittämättöminä, mutta johto ei ollut hankkinut lisää tutkimustietoa.

Kipsisakka-allasta käytettiin väärin

Syyttäjän mukaan kipsisakka-allasta on käytetty lupamääräysten vastaisesti ylimääräisten vesien säilyttämiseen. Vesiä olisi saanut säilyttää siellä vain rakennusvaiheessa, ei metallitehtaan tuotannon käynnistymisen jälkeen.

Keväällä 2012 allaskapasiteettipula oli äärimmäinen. Ylivuodot uhkasivat. Talvivaarassa ryhdyttiin pumppaamaan ympäristölle haitallista nestettä kipsisakka-altaasta louhokseen, missä neste sekoittui sinne kertyneisiin valumavesiin.

Kaivoksen johto päätti korottaa kipsisakka-allas 1:n reunoja ja pumpata louhoksessa olevaa ympäristölle haitallista vettä korotettuun altaaseen. Pumppaus ei kuitenkaan ollut riittävän tehokasta. Tämän jälkeen johto päätti pumpata ns. raffinaattiliuosta suoraan metallitehtaalta ilman loppuneutralointia kipsisakka-altaaseen. Tavoitteena oli nopeuttaa biokasaliuotusliuoksen siirtoa metallitehtaalle. Raffinaatti on ympäristölle haitallista hapanta metallisulfaattiliuosta, joka sisälttää mm. rautaa, alumiinia ja mangaania.

Pumppaaminen keskeytyi, kun kipsisakka-allas 1 alkoi vuotaa marraskuussa 2012. Vuodon seurauksena ympäristöön valui arviolta 220 000 kuutiota kipsisakka-altaan jätelietettä.

Seuraukset

Syyttäjä katsoo, että hallittujen ja hallitsemattomien jätevesipäästöjen takia kaivosalueen lähivesistöt ovat happamoituneet, niiden sulfaatti-, mangaani- ja natriumpitoisuudet ovat kohonneet voimakkaasti ja luontainen vedenkierto on estynyt.

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.