Mainos

Vankeusrangaistuksen mitta jää vajaaksi oikeuden määräämästä

Vankeusrangaistuksen kesto on keskimäärin 58 prosenttia siitä mitä oikeus määrää, selviää MTV:n uutisten rikosseuraamusvirastolta saamista luvuista. Rise luovutti pyynnöstä tiedot siitä, miten pitkään viime elokuussa vapautuneet vangit olivat rangaistustaan suorittaneet.

Kaikkiaan elokuussa vapautui tasan 300 vankia.

Näistä 16 vankia istui kolmanneksen tuomiostaan, vähän yli sata puolet ja noin 170 kaksi kolmasosaa.

Lain mukaan nuorisovangit suorittavat kolmanneksen tuomiostaan, niin sanotut ensikertalaiset puolet ja uusijat kaksi kolmasosaa. Tässä tulkinnassa ensikertalaiseksi luetaan sellainen, jota ei ole edellisen kolmen vuoden aikana tuomittu vankilaan. Kolmasosalla selviäminen edellyttää myös ensikertalaisuutta.

Koevapaudessa olevat luetaan vangeiksi.

19 henkirikosvankia vapautui

Elokuussa vapautui yksi elinkautista istunut vanki. Hänen tuomionsa mitta oli 12 vuotta ja 4 päivää ennen pääsyä ehdonalaiseen.

Henkirikoksesta tai osallisuudesta siihen yksi kärsi kolmanneksen tuomiosta. Tuomion mitta oli kolme vuotta ja hän istui kolmen vuoden tuomiosta vuoden. Risen tilastoissa ei ole henkilöiden tunnistetietoja ja rikokset on luokiteltu pääluokan mukaan, joten niitä ei voi yhdistää varsinaisiin tapauksiin. Kolmen vuoden tuomio viittaa surmaan, lapsen surmaan tai avunantorikokseen.

Kymmenen henkirikoksista tuomittua istui puolet. Tuomioiden pituus vaihteli, mutta tyypillisesti yhdeksän vuoden ilmeinen tappotuomio johti neljän ja puolen vuoden todelliseen vankeuteen.

Rikoksen uusijoissa – ei siis välttämättä henkirikoksen uusijoissa – tavanomaista yhdeksän vuoden tuomiota istuttiin kuusi vuotta.

Kaiken kaikkiaan elokuussa vapautuneille henkirikosvangeille – elinkautisvanki pois lukien – oli määrätty oikeudessa vankeutta yhteensä 45200 päivää. He olivat tästä ajasta vankeina todellisuudessa 25460 päivää eli 56 prosenttia tuomitusta ajasta.

Ehdonalaisella pitkä historia

Ehdonalaiseen vapautuminen on ollut käytössä Suomessa vuoden 1889 rikoslain säätämistä alkaen. Alun perin se perustui pitkälti harkintaan, mutta 1980-luvulla harkinnanvaraisuus menetti merkitystään. Lykkäyspäätöksiä tehtiin alle kymmenelle prosentille ehdonalaisesti vapautettavista vangeista. 1990-luvulla lykkäämiset jäivät lähes kokonaan pois käytöstä.

Nuorisovankien 1/3 –sääntö tuli käyttöön vuonna 1943, mutta sen edellytyksenä oli alle neljän vuoden tuomio. Nuorisovähennystä käytettiin, jos vanki sijoitettiin nuorisovankilaan.

Tästä ylärajasta ja nuorisovankilasijoituksesta luovuttiin vuoden 2006 vankeuslakiuudistuksessa. Sen jälkeen kaikki alle 21-vuotiaana rikoksen tehneet ovat vapautuneet istuttuaan kolmanneksen. Elinkautistuomioita tämä ei koske.

Kovat kustannukset

Kun vankeuslakia uudistettiin viime vuosikymmenen puolivälissä, virkamiehet laskivat, että ns. reaalirangaistus lisäisi keskimääräistä vankilukua parilla tuhannella. Tuolloin Suomessa oli keskimäärin 3600 vankia, mutta jos oikeuden määräämät tuomiot istuttaisiin päivästä päivään vankiluku olisi noin 5700.

Tämä lisäys tarkoittaisi merkittäviä kuluja. Laskelmien mukaan lisävankien ruuat ja muut kulut maksaisivat vuodessa 14 miljoonaa euroa, lisähenkilökunnasta aiheutuisi 50 miljoonan palkkakulut ja uusien vankiloiden rakentamiseen tarvittaisiin 260 miljoonaa.

Koevapaus – eli vangin mahdollisuus päästä pois vankilasta kuusi kuukautta ennen ehdollisen alkamista – leikkaa vankiloiden kuluja.

 

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.