Mainos

"Yritykset eivät halua julkisuutta kiristystapauksille"

Yritykset eivät mielellään kerro niihin kohdistuneesta kiristyksestä, arvioi ylitarkastaja Ari Evwaraye sisäministeriöstä. Hänen käsityksensä mukaan yritysten kiristäminen on suurelta osin piilorikollisuutta: poliisille ilmoitetaan, jos katsotaan, että esitutkinnalla voidaan saavuttaa jotain.  

Evwarayen mukaan asiasta kertominen antaisi helposti mielikuvan, että yritys on haavoittuvainen.  

- Kaikilla on sama haavoittuvaisuus, mutta kukaan ei halua nostaa kättään ja kertoa, että meillä kävi tällainen, hän sanoo.  

Myös Keskuskauppakamarin asiantuntijan Kaisa Saarion mukaan tietorikokset ovat yrityksille hyvin kiusallisia.  

Yritysten avainhenkilöiden uhkailu kiristämistä yleisempää 

Yritysten kiristäminen vaikuttaisi olevan Suomessa varsin harvinaista. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen vuoden 2010 yritysuhritutkimuksessa vajaa prosentti teollisuuden toimipaikoista ilmoitti joutuneensa kiristyksen tai lahjonnan kohteeksi.  

- Se oli tutkimuksessa kartoitetuista teoista harvinaisimpia, sanoo erikoistutkija Venla Salmi.  

Keskuskauppakamarin selvityksissä suoranaisia kiristystapauksia ei ole tullut esille. Keskuskauppakamarin asiantuntijan Kaisa Saarion mukaan yritykset eivät ole juuri varautuneetkaan kiristyksiin.  

Saarion mukaan suurten yritysten avainhenkilöihin kohdistuva uhkailu on merkittävästi yleisempi ilmiö kuin kiristäminen. Kauppakamarin selvityksessä vuonna 2012 joka viidennessä suuressa yrityksessä oli havaittu avainhenkilöiden uhkailua.  

- Uhkailun taustalla on yleensä irtisanotun työntekijän tyytymättömyys. Riskit lisääntyvät, jos avainhenkilö on poikkeuksellisen varakas tai yritys toimii alalla, joka kiinnostaa aktivistiryhmiä, Saario sanoo.   

- Tapauksille ei haluta julkisuutta.  

Saario arvioi lehtitietojen pohjalta, että Nokian tapauksessa pelko yrityksen maineen ja kilpailuaseman menetyksestä vaikutti siihen, että kiristykseen suostuttiin. Hän painottaa, ettei kiristykseen pitäisi koskaan suostua.  

Yritysten kiristämisestä tiedetään hyvin vähän. Evwarayen mukaan yksi tekotapa on, että kiristäjä on yrityksestä pois lähtenyt työntekijä, jolla on tietopääomaa hallussaan. Toinen vaihtoehto on, että ulkopuoliset ovat saaneet tietoa haltuunsa ja kiristävät sillä.  

- Ajattelisin, että sisäpiiririkos on todennäköisempi. Jos hankitaan joltain yritykseltä tietoa, harvoin ensisijainen tarkoitus on kiristää. Yleensä se on tiedon hyödyntäminen, Evwaraye pohtii.  

Palvelunestohyökkäyksillä kiristetty  

MTV Uutiset kertoi eilen, että Nokia maksoi vuodenvaihteessa 2007-2008 useita miljoonia kiristäjälle, joka uhkasi paljastaa matkapuhelimiin liittyvän salauskoodin.

Tapaus ei ole ainutlaatuinen. Vuonna 2012 paljastui, että hakkerit yrittivät kiristää yhdysvaltalaiselta tietoturvayhtiö Symantecilta rahaa uhkaamalla julkaista sen koodia netissä.  

Viestintäviraston Kyberturvallisuuskeskuksesta kerrotaan, että yrityksiä on yritetty kiristää myös palvelunestohyökkäyksillä Suomessa. Tietoturva-asiantuntija Tomi Hasun mukaan viime vuosina on ollut yksittäisiä kiristystapauksia. Hänen tiedossaan ei ole, ovatko ne onnistuneet.  

- Maailmalla erityisesti palvelunestohyökkäyksellä kiristäminen on yleistä. Uhataan, ja kun ei ole maksettu, saatetaan jotain jopa tehdäkin, Hasu kertoo.   

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.