Mainos

SP:n Vanhala: Talouden lähiajan näkymät eivät ole valoisat

Suomen lähivuosien keskeiset haasteet ovat Suomen Pankin pääjohtajan Matti Vanhalan mielestä väestön ikääntyminen ja tehostuvasta globalisaatiosta selviytyminen. Kumpaankin haasteeseen vastaaminen on Vanhalan mukaan mahdollista vain nykyistä joustavamman talouden oloissa.

-Jokaisessa toimivassa demokratiassa nähdään vaalien alla inventaari talouspolitiikkaan kohdistuvista odotuksista. Haasteet muodostuvat murskaavan ylivoimaisiksi, sanoi Vanhala Kansantaloudellisen yhdistyksen kokouksessa Helsingissä tänään.

Rehellisesti on Vanhalan mukaan myös sanottava, että mainittavaa yksimielisyyttä ei ole talouspoliittisessa keskustelussa nähty yhdestä ainoastakaan lääkkeestä.

-Kaikki ehdotukset, tulivat ne miltä suunnalta tahansa, on melko laajalla rintamalla tuomittu nykyisiin institutionaalisiin käytäntöihin ja rooleihin sopimattomina. Kuitenkin ikääntyminen ja alati voimistuva rakennemuutospakko ovat molemmat menestyksellisesti kohdattavissa vain joustavamman talouden oloissa, huomautti Vanhala.

Edessä olevien suurten pulmien selvittämistä ei Vanhalan mukaan helpota se, että lyhyen ajan talouskehityksen näkymät ovat edelleen selvästi heikentyneet Suomen Pankin joulukuussa tekemästä ennusteestakin.

-Alasuuntaiset riskit ovat nyt realisoitumassa. Kansainvälisten kehityskulkujen myötä Suomen kotimainenkin dynamiikka saattaa jähmettyä, jolloin ajaudumme uuteen taantumaan ikään kuin perinteellisen mallin mukaisesti, totesi Vanhala.

Lähiajan näkymät eivät ole valoisat. Niiden toteutuminen vaikuttaa julkisen talouden kehitykseen kielteisesti, mikä puolestaan heikentää edelleen julkisen talouden eväitä keskipitkän ja pitkän aikavälin rasitteiden kohtaamiseen, Vanhala mainitsi.

Talouspolitiikan haasteiksi Vanhala kiteytti työllisyysasteen nostamisen 75-80 prosentin tienoille, toimivien työmarkkinoiden luomisen myös heikon koulutuksen tai ammattitaidon omaaville alhaisen tuottavuuden aloille, huippuosaamiseen perustuvan korkean tuottavuuden markkinasektorin laajentamisen sekä julkisen talouden rahoitusaseman vahvistamisen.

-Ensisijainen haaste on työllisyyden kasvattaminen. Työllisyysasteen nostaminen edes 75 prosentin tasolle edellyttää, että olisi pystyttävä työllistämään merkittävästi nimenomaan alhaisen tuottavuuden aloilla. Toistaiseksi tässä eri ole onnistuttu, siksi meillä on tuo lähes 10 prosentin patja Eurostatin työttömyysmääritelmän päällä, kuvasi Vanhala.

Työllisyyspolitiikan alalta käydystä julkisesta keskustelusta voi Vanhalan mukaan päätellä, että työllisyyden ja työmarkkinoiden luominen alhaisen tuottavuuden aloille on oleva vaikeaa. Se on vaikeaa sekä teknisesti että poliittisesti. Eri mieltä oltaneen siitäkin, onko se ylipäätään toivottavaa, hän huomautti.

Työllisyysasteen nostamisen täytyy tapahtua merkittävässä osin palvelusektorin laajentumisen kautta. Palvelujen teettämisen tekee Suomessa kuitenkin kannattamattomaksi kaksi institutionaalista tekijää.

-Ensimmäinen on verokiila, joka Suomessa on eurooppalaisittainkin leveä. Toinen on palkkajakauma. Yhdessä nämä kaksi tekijää selittävät sen, että keskivertokansalaisen kyky ostaa vähemmän ammattitaitoa vaativaa palvelutyötä on vähäinen, sanoi Vanhala. 1990-luvulla talouden palautumisessa ja konsolidoinnissa onnistuttiin hyvin, ja tulopolitiikalla oli siinä keskeinen rooli. Nyt kun makrotalous on saatu vakaisiin uomiin, ovat myös työmarkkinoihin kohdistuvat vaatimukset muuttuneet. Miksi tupolla ei voisi olla yhtä arvokas rooli työmarkkinoiden joustavoittamisessa, Vanhala kysyi.

-Muutospaineet poikkeavat toisistaan alueellisesti, ammatillisesti ja alakohtaisesti ja vaikuttavat työmarkkinoiden eri osissa eri tavoin. Tällaisessa tilanteessa korkean työllisyyden saavuttaminen ja ylläpitäminen edellyttävät, että palkkakehityksen sallitaan eriytyä näiden muutospaineiden mukaisesti, sanoi Vanhala.

Ellei näin toimita, eivät työmarkkinat toimi heikoimpien ryhmien kannalta. Pelkistäen on pääjohtaja Vanhalan mukaan kyse siitä, että joko palkat joustavat tai työllisyys joustaa.

-Työmarkkinajoustojen tavoitteena eivät olisi suuret palkkaerot ja epätasa-arvoinen yhteiskunta, eikä sellaiseen lopputulokseen varmasti päädyttäisikään. Mutta palkkapolitiikka ei ole oikea eikä tehokas väline tulo- ja hyvinvointierojen ohjaamiseen. Tämä rooli kuuluu vero- ja sosiaaliturvajärjestelmälle, korosti Vanhala.
(MTV3-STT)

(Talousuutiset 25.02.2003)

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.