Mainos

Talouskriisin rakennuspalikat — miten euron annettiin rapautua?

Kun Euroopan talous- ja rahaliitto EMU:a lähdettiin rakentamaan 1990-luvulla, taloudellinen tilanne Euroopassa oli suhteellisen hyvä. EMU:n taivalta vaivasi kuitenkin alusta alkaen yksi perustavanlaatuinen ongelma: yhteisistä sopimuksista lipsuminen.

– Komissio ei ollut ajan tasalla ja edellyttänyt, että EMU-ehtoja olisi noudatettu. Komission tehtävänä olisi nimenomaan toimia sopimusten vartijana. Se ei kuitenkaan piitannut siitä, että jäsenmaat alkoivat lipsua EMU-ehdoista, tarkemmin sanottuna vakaus- ja kasvusopimusten ehdoista, sanoo dosentti, valtiotieteiden sekä taloustieteiden tohtori Johannes Pakaslahti.

– Huipentumana oli, kun komission puheenjohtaja totesi ehtojen olevan idioottimaisia. Tämä tietenkin antoi jäsenvaltioille tavallaan vapaat kädet olla piittaamatta ehdoista. Lisäksi se antoi negatiivisen signaalin markkinoille.

Kaksi tärkeintä ehtoa olivat, että julkisen velan on oltava alle 60 % bruttokansantuotteesta ja vuosittaisen budjettialijäämän on jäätävä pienemmäksi kuin 3 % bruttokansantuotteesta. Pakaslahden mukaan noiden ehtojen annettiin ylittyä hyvinkin tietoisesti.

"Sisäistä itsepetosta"

EMU-taipaleella on Pakaslahden mielestä syyllistytty sisäiseen itsepetokseen. Nykyisessä tilanteessa ei oltaisi, jos yhteisesti sovituista säännöistä olisi pidetty kiinni.

– Ulospäin annettiin kuva, että kaikki menee hyvin. Pari vuotta sitten EMU:a vielä kuvailtiin yhdeksi suurimmista ja merkittävimmistä EU:n lippulaivoista ja saavutuksista.

Komissio on yrittänyt saada euromaita kuriin pariinkin otteeseen, mutta varsinkin isot jäsenvaltiot kuten Saksa, Ranska ja Italia sekä sittemmin ongelmamaiksi osoittautuneet Kreikka ja Portugali ovat haranneet vastaan.

Vaikka talous- ja rahaliiton taival on ollut takkuinen, sanoo Pakaslahti liiton tuoneen mukanaan myös paljon hyvää.

– Ensinnäkin se vakautti siinä alkuvaiheessa Euroopan taloutta ja vahvisti sisämarkkinoiden toimintaa. Toiseksi se vahvisti EU:n asemaa kansainvälisesti. Kolmanneksi myös Euroopan keskuspankki ja valuuttavaranto tulivat huomattavasti tehokkaammiksi.

Eurooppalaisen arjessa EMU on näkynyt myös käytännöllisellä tasolla, kun matkustaessa on monesti voinut käyttää yhteistä valuuttaa euroa.

Tällä hetkellä EMU:n ja koko Euroopan unionin tulevaisuus on lukuisten spekulaatioiden ja erilaisten ehdotusten ja esitysten varassa. Pakaslahden mukaan kriisit luovat epäluotettavan kuvan koko EU:sta.

Pakaslahti ei lähde arvailemaan, mikä EMU:n ja koko unionin suunta tulee tulevaisuudessa olemaan ja miten siihen pyritään.

– Siihen tarvittaisiin Lapinnoidan viisaus.

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.