Mainos

Egyptin kansannoususta jäi vain murhetta: "Olen nähnyt niin paljon väkivaltaa, etten pelkää sitä enää"

Tänään sunnuntaina vietetään Egyptin kansannousun nelivuotispäivää. Valta on vaihtunut jo useasti, mutta kansalaisten toiveet yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta sekä paremmasta koulutuksesta ja terveydenhuollosta eivät ole vielä toteutuneet.

Kommentti: Riemusta pettymykseen

Jokainen aikuinen egyptiläinen muistanee koko ikänsä vuoden 2011 helmikuun 11. päivän. 25.1. alkanut kansannousu oli saanut ennätykselliset mittasuhteet. Kairon Tahrir-aukiolle oli kolmessa viikossa muodostunut yhteisö, jossa yhteiskuntaluokkien, uskontojen, ikä- ja sukupolvien sekä sukupuolten raja-aidat olivat kaatuneet tavalla, jota Egyptissä ei ollut ennen koettu – eikä ole koettu sen jälkeen.

Aukiolle leiriytyneet mielenosoittajat olivat kuin yhtä perhettä. Mukana oli paljon naisia ja lapsia. Moni nainen koki olevansa ensi kertaa yhteiskunnallisesti tasa-arvoinen, hyväksytty ja tärkeä. Mielenosoittajien joukoissa oli myös Muslimiveljeskunnan jäseniä vaikka he olivat aluksi päättäneet pysyä poissa.

Organisointikyky ja järjestelmällisyys eivät ole egyptiläisten vahvimpia puolia, mutta Tahrir-aukiolla pidettiin yllä järjestystä vapaaehtoisvoimin ja organisoitiin tehokkaasti niin kännyköiden lataus, vessavuorot kuin ruuan- ja juomanjakelu sekä jätehuolto.

Palasin Egyptiin työmatkalta 5. helmikuuta ja kävin Tahrir-aukiolla heti seuraavana päivänä. Tuolloin näin ensimmäistä kertaa egyptiläisten jonottavan rauhallisesti siistissä parijonossa aukion tarkastuspisteelle ja aavistin jotain isoa ja mullistavaa olevan tekeillä.

Presidentti Hosni Mubarak piti kansalle puheen 10. helmikuuta. Jos hän olisi tuolloin suostunut tekemään mielenosoittajien vaatima myönnytyksiä, hän saattaisi yhä edelleen olla Egyptin presidentti. Kansalle puhui kuitenkin uhmakkaan ylimielisesti esiintynyt johtaja, jonka lopullinen lähtölaskenta oli jo alkanut.

Helmikuun 11. päivänä alkuillasta Egyptin ja koko maailman yllätti tieto Mubarakin väistymisestä vallasta. Tunnelma Kairon kaduilla oli eroilmoituksen jälkeen aluksi hiljaisen hämmentynyt. Mubarakia tukeneet tahot vetäytyivät pettyneinä piiloon ja kaduille puhkesi nopeasti riehakas juhlatunnelma. Tuo ilta kadulla juhlineiden egyptiläisten keskuudessa on edelleen yksi journalistisen urani huippuhetkistä.

70 prosenttia egyptiläisistä on alle 30-vuotiaita. Mubarakin valtakausi kesti kolme vuosikymmentä. Valtaosa egyptiläisistä ei ollut koskaan elänyt muuta kuin Mubarakin aikaa. Ajatus Egyptistä ilman Mubarakia oli uusi ja outo, totuttautumista vaativa ajatus.

Reilu kuukausi Mubarakin vallasta väistymisestä järjestettiin kansanäänestys perustuslakimuutoksista. Äänestyspaikoilla oli juhlava tunnelma. Vaalit olivat Egyptissä olleet aiemmin lähinnä muodollisuus, jossa aktiivisina olivat Mubarakia kannattaneen Kansallisdemokraattisen puolueen jäsenet. Opposition edustajia loukkaantui ja jopa kuoli joka vaaleissa, koska heitä yritettiin estää äänestämästä. Maaliskuussa 2011 moni egyptiläinen äänesti ensimmäisen kerran elämässään. Mieleeni on jäänyt etenkin muutama vanhus, joka pudotti äänestyslippunsa laatikkoon kyyneleet silmissä.

Neljä vuotta sitten egyptiläisten riemu oli lähes rajaton ja usko parempaan tulevaisuuteen vahvaa. Mahdoton oli tullut mahdolliseksi. Mubarakin väistyminen oli lähes ihme. Egyptiläiset uskoivat kaiken muuttuvan paremmaksi nopeasti. jatkuu...

Päivi Arvonen

 

Vallankumouksen symboliksi muodostuneella Tahrir-aukiolla oli lauantaina normaalia liikennettä sekä runsaasti valtion turvallisuusjoukkoja.  Tahrir-aukion metroasema on ollut pitkään suljettuna osaksi siksi, etteivät kansanjoukot pääse saapumaan suoraan aukiolle metrolla ja osaksi turvallisuussyistä.

Aukio on yksi miljoonakaupungin liikenteen solmukohdista. Neljän viime vuoden aikana aukio on ollut useasti suljettuna liikenteeltä mielenosoitusten vuoksi. Valtaosa egyptiläisistä on saanut mielenosoituksista tarpeekseen, koska ne ovat haitanneet päivittäistä liikkumista muutoinkin ruuhkaisessa kaupungissa.  Viime vuosien tapahtumat ovat toisaalta saaneet monet vakuuttuneeksi siitä, että kansojen marssi kaduilla ja aukioilla on tärkeämpää ja merkityksellisempää kuin äänestäminen.

– En aio äänestää, sillä äänestämisellä ei ole merkitystä, vaalit eivät kuitenkaan ole oikeudenmukaiset ja vapaat, sanoo kairolainen opiskelija Samr Abdelaziz.

Hänen kaverinsa ovat samaa mieltä.

– Olemme nähneet, mikä voima kansalla on. Kun miljoonat lähtevät kaduille eri puolilla Egyptiä, mikä vain on mahdollista, nuoret sanovat.

Poliisin päivän protestista kasvoi vallankumous

Tammikuun 25. päivä on Egyptissä kansallinen poliisin päivä, jona oli järjestetty mielenosoituksia jo vuosia ennen vallankumousvuotta 2011. Neljä vuotta sitten nuoret aktivistit kutsuivat kansaa kaduille poliisin päivänä vastustamaan poliisin raaistunutta väkivaltaa. Poliisien mielivaltaa kritisoivasta mielenosoituksesta kasvoi kansannousu, jonka suosio yllätti koko maailman.

Kairon Tahrir-aukiolle kokoontuneet mielenosoittajat eivät vaatineet ensisijaisesti presidentti Hosni Mubarakin eroa vaan parempaa ja oikeudenmukaisempaa arkea, parempia koulutus- ja työmahdollisuuksia sekä parempaa terveydenhuoltoa ja yksinkertaisesti riittävästi ruokaa, etenkin leipää, kaikille.

– Olen äärettömän pettynyt. Elämä on nyt monin verroin vaikeampaa kuin ennen. Rahaa ja ruokaa on vähemmän. Mikään ei ole muuttunut paremmaksi, sanoo kairolainen perheenäiti Mona Khafaga.

Khafagan puoliso työskenteli aiemmin matkailualalla, mutta joutui työttömäksi kolme vuotta sitten.

– Lapsillamme ei ole mitään tulevaisuutta, koska meillä ei ole varaa laittaa heitä kunnon kouluun. Valtion koulussa ei opi kunnolla edes lukemaan, Khafaga sanoo.

Kairolaiset odottavat kansannousun vuosipäivää melko rauhallisissa tunnelmissa. Viralliset juhlallisuudet peruutettiin Saudi-Arabian kuninkaan Abdullahin kuoleman vuoksi. Ainakin Al Sisin kannattajien uskotaan kuitenkin olevan liikkeellä kaupungilla juhlamielellä sunnuntaina.

Tahrir-aukion laidalla lehtiä myyvä Ramadan Sayed ei usko vallankumouksen vuosipäivän tuovan levottomuuksia ainakaan Kairon keskustaan.

– Vallankumous oli periaatteessa hyvä juttu mutta huonoa oli se, että se toi Muslimiveljeskunnan valtaan. Olen nähnyt niin paljon väkivaltaa, etten pelkää sitä enää. Ainoa toiveeni on taloustilanteen paraneminen, Sayed sanoo.

Tahrir-aukiolla kahdeksan vuotta kengänkiillottajana elantonsa ansainnut Hanafi Mahmoud on pettynyt vallankumoukseen.

– Aluksi vallankumous tuntui mahtavalta jutulta, mutta nyt kaikki on mennyt huonommaksi, etenkin talous ja ihmisoikeudet. Nykyään ihmiset luottavat vain Jumalaan, Mahmoud sanoo.

”Muutos oli väistämätöntä”

Vähävaraisilla egyptiläisillä ei nykyään ole aina riittävästi edes ruokaa. Nälän kurniessa vatsassa ja arkisten huolten täyttäessä ajatukset ei riitä energiaa pohtia hitaita yhteiskunnallisia muutosprosesseja. Politiikasta on siitä huolimatta tullut neljässä vuodessa yksi egyptiläisten ykköspuheenaiheista. Äänestämään viimeisimmissä vaaleissa on kuitenkin vaivautunut vain noin puolet äänioikeutetuista.

Kansan valtaosan kärsivällisyys on koetuksella. Koulutetut egyptiläiset ymmärtävät, ettei todellinen muutos tapahdu hetkessä eikä edes muutamassa vuodessa.

– Käymme läpi nyt sitä, mitä piti tapahtua. Ennen vallankumousta sama presidentti oli vallassa 30 vuotta. Ottamatta kantaa siihen, oliko hän hyvä vai huono, aika oli liian pitkä ja systeemin piti muuttua. Muutos oli väistämätöntä, pohtii Punaisenmeren rannalla Hurghadassa asuva liikemies Zoheir Kheireldin.

...jatkuu:

Viimeiset neljä vuotta ovat olleet egyptiläisille lähinnä pettymysten alamäkeä. Paremman arjen sijaan egyptiläiset ovat joutuneet sietämään kasvavaa taloudellista epävarmuutta ja ahdinkoa sekä lisääntynyttä rikollisuutta ja väkivallan uhkaa. Työtä on yhä harvemmalla ja rahaa aiempaa vähemmän, mutta päivittäistavaroiden ja esimerkiksi polttoaineen hinnat ovat nousseet. 

Optimismi on aina ollut egyptiläisten vahvuus. Egyptiläiset jaksavat yhä edelleen uskoa parempaan. Toivo on tärkeä asia, mutta sitä kuten ei demokratiaakaan voi syödä. Egyptiläisillä ei ole elämysten nälkä. Heidän nälkänsä on yhä useammin konkreettista ja arki koko ajan haasteellisempaa. 

On helppo ymmärtää, että yhä harvempaa egyptiläistä kiinnostaa se, kuka presidentinlinnaa asuttaa tai minkä puolueen edustajista parlamentti koostuu. Egyptiläiset toivovat sosiaalista oikeudenmukaisuutta, parempaa koulutusta ja terveydenhuoltoa sekä leipää ja työtä kaikille. Näistä toiveista kasvoi neljä vuotta sitten kansannousu, joka johti vallankumoukseen. Kansan valtaosan tyytymättömyys on kasvanut vuosi vuodelta ja on nyt huomattavasti suurempaa kuin ennen tammikuuta 2011.

Päivi Arvonen

Hän pitää tärkeänä myös Muslimiveljeskunnan vuoden mittaista valtakautta.

– Demokratia toi radikaalimuslimit valtaan. Egyptiläisten oli tärkeää kokea se vaihe ja ymmärtää, ettei vaihtoehto ollut paras mahdollinen, Khreireldin sanoo.

Osin matkailun parissa toimiva Kheireldin suhtautuu Egyptin lähitulevaisuuteen optimistisesti. Matkailuelinkeino kärsi vuosia vallankumouksen jälkimainingeista, mutta nyt huolta aiheuttaa talouskriisi, joka on vähentänyt merkittävästi etenkin venäläisten matkailijoiden määrää Egyptissä.

– Turvallisuustilanne on nyt hyvä. Vuosi 2014 oli monessa suhteessa paras vuosi vallankumouksen jälkeen. Nyt Egypti on oikealla tiellä, mutta muutos on hidas prosessi, joka voi viedä jopa 20 vuotta.

Kheireldin myöntää, että terrorismi pelottaa.

– Terrorismi ei ole vain egyptiläisten huoli vaan globaali uhka. Koko maailma pelkää, missä terroristit iskevät seuraavaksi, Kheireldin sanoo.

Hitaasti kohti parempaa

Mielenosoitukset ja väkivaltaiset yhteenotot ovat rajoittuneet pääosin Kairoon. Matkailijoille tutuissa kohteissa kuten Punaisenmeren rantakaupungeissa Hurghadassa ja Sharm el Sheikhissä sekä Niilin varren kaupungeissa Luxorissa ja Assuanissa ei ole ollut väkivaltaa eikä edes isoja mielenosoituksia.

– Matkailun kannalta tilanne on erittäin huono Luksorissa ja Assuanissa, mutta muutoin mennään pienin askelin parempaan suuntaan. Ihmiset ymmärtävät, että muutos vaatii aikaa ja tilanne paranee hitaasti, sanoo Luxorista kotoisin oleva merkonomi ja yrittäjä Akram Shinouda.

Shinouda muutti Suomeen vuonna 2007 ja käy vuosittain ainakin kerran Egyptissä. Hän on juuri palannut Suomeen viiden viikon Egyptin matkalta.

– Luxorissa on hiljaista, mutta myös turvallista. Uutta on se, että ihmiset auttavat nyt poliisia ja esimerkiksi soittavat heti poliisille jos näkevät epäilyttävän laukun tai paketin, joka voisi olla pommi, Shinouda sanoo.

Shinouda pitää terrorismia isona uhkana, mutta luottaa Egyptin osaamiseen terrorismin torjunnassa. Haittapuolena hän näkee sen, etteivät poliisin resurssit aina riitä muiden ongelmien käsittelyyn.

Shinouda on vakuuttunut Luxorin turvallisuustilanteen vakaudesta niin vahvasti, että aloittaa matkatoimistonsa kautta Suomesta suorat tilauslennot Luxoriin ja Hurghadaan ensi syksynä.

– Kaikki on viime vuosina muuttunut hiukan paremmaksi. Haasteita on paljon ja myös demokratia on arabimaissa monimutkaisempaa ja haasteellisempaa kuin länsimaissa, Shinouda sanoo. 

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.