Mainos

Fidel Castron ristiriitainen perintö: Vastarinnan ikoni oli myös armoton diktaattori – "En koskaan luovu vallankumouksesta"

– En aio koskaan vetäytyä politiikasta, vallankumouksesta tai hylätä ideoitani. Valta on orjuutta ja minä sen orja.

Kuubaa vuosikymmeniä johtanut Fidel Castro oli miljoonille sitkeän vastarinnan symboli, jota eivät kaataneet sen paremmin sadat murhayritykset, kauppasaarto kuin kylmän sodan loppuminenkaan. Yhdysvaltoja johti runsaan viiden vuosikymmenen aikana 11 presidenttiä Dwight Eisenhowerista Barack Obamaan, Kuuban johdossa tai viimeisinä elinvuosinaan vallan harmaana eminenssinä oli aina Castro tai El Comandante, niin kuin vallankumousikonia Kuubassa kutsutaan.

Toisaalta Castro oli myös säälimätön diktaattori, joka tukahdutti armotta opposition, ei piitannut ihmisoikeuksista ja roikkui itsepäisesti kiinni vallassa aivan liian kauan.

Vallankumousideologia säilyi

Castro oli mies, joka tuntui tekevän mahdottomasta mahdollisen. Hän onnistui tekemään vallankumouksen, jonka ei pitänyt olla mahdollinen. Hän vastusti vuosikymmeniä taloudellisesti ja sotilaallisesti ylivoimaista suurvaltaa. Hän pysyi vallassa, vaikka sekä oppositio että Yhdysvaltain tiedustelupalvelu tekivät kaikkensa, jotta hänet saataisiin pois päiviltä.

Tulikivenkatkuisista maratonpuheistaan tunnettu Fidel ei hylännyt vallankumousideologiaansa koskaan. Kun Yhdysvaltain presidentti Barack Obama palautti Kuuban diplomaattisuhteet viime vuonna yli puolen vuosisadan tauon jälkeen, Castro kirjoitti kolumnissaan, ettei Kuuba kaipaa lahjoja imperialisteilta.

– Imperialistit haluavat, että lakkaisimme olemasta vallankumouksellisia, jotta he saisivat aikaan rauhan. Emme koskaan luovu vallankumouksesta. Emme koskaan laske lippuamme, Castro uhosi jo vuonna 1962 Kuuban ohjuskriisin jälkimainingeissa.

Verkkarit ja kolumnit

Fidel joutui terveytensä romahdettua siirtämään vallan pikkuveljelleen Raulille vuosikymmen sitten. Virallisesti ei ole koskaan kerrottu, mistä sairaudesta Fidel kärsi, mutta useimmat tarkkailijat arvelivat hänen saaneen joko syövän tai muun erittäin vakavan sisäelintaudin.

Tämänkin sairauden kanssa Castro eli vielä pitkään ja jatkoi tunnettuja kolumnejaan kommunistien omassa Grandma -lehdessä ja esiintyi aina silloin tällöin julkisuudessa uudeksi tavaramerkikseen muodostuneissa verkkareissa. Hänen arveltiin myös olleen lähes loppuun asti merkittävä taustavaikuttaja Raul Castron päätöksissä.

Vasta huhtikuussa, viimeiseksi jääneessä kommunistisen puolueen kokouksessaan, Castro tuntui antaneen periksi kuolemalle.

– Pian minulle käy niin kuin kaikille muillekin. Jokaisen vuoro tulee. 


Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.