Mainos

Itä-Ukrainan pakolaisista osa asettuu suosiolla Venäjälle

Marina Balatskaja on viettänyt Azovanmeren pohjukassa sijaitsevan Primorkan pakolaisleirillä jo seitsemän kuukautta.

Ukrainan rajalle on matkaa vain 50 kilometriä, ja kolmen lapsen yksinhuoltajaäiti haluaisi kovasti palata kotiin.  
Ukrainan viranomaisten puolelta paluuta ei estetä, mutta Balatskajalla on epäilyksensä.  

– En voi palata, koska kaupunkini on ukrainalaisten hallinnassa. Päätin tulla turvaan Venäjälle, mikä tarkoittaa, että minua pidetään kansanvihollisena, 35-vuotias Balatskaja tilittää.  

Venäjä ampaisi viime vuonna kertaheitolla kärkisijalle YK:n tilastossa uusien turvapaikanhakijoiden määrästä maailmassa. Käytännössä jokainen liki 280000 uudesta turvapaikanhakijasta tuli maahan Ukrainasta, pääosin rajalla sijaitsevalle Rostovin alueelle.  

Venäjän valtio tarjoaa pakolaisille mahdollisuutta asettua pysyvästi eri puolille maata. Primorkan leirille aikanaan saapuneista noin 15000 ihmisestä jäljellä on vain 600, pääosin pienten lasten äitejä tai vanhoja aviopareja.

"Joskus sodan täytyy loppua"

Leirillä asustelee myös eläkeläinen Galina yhdessä vanhan äitinsä, miehensä, tyttärensä ja tämän lapsen kanssa. Nuorin tytär miehineen päätti kuitenkin koettaa onneaan 5000 kilometrin päässä Siperiassa, missä mies työskentelee osa-aikaisena putkimiehenä.  

– Sanoin etteivät menisi, mutta lähtivät kuitenkin. Heillä oli etäisiä tuttuja, jotka houkuttelivat lähtemään, mutta ei se ole oikein toiminut, Galina kertoo.  

Huomattavasti paremmin menee 51-vuotiaalla Roman Bobrovnikovilla, joka istuu venäläisen siipikarjayrityksen toimistossa 60 kilometrin päässä Ukrainan rajasta. Hän on tyytyväinen omin päin löytämäänsä työpaikkaan, vaikka asema vaihtui vastaavan ukrainalaisyrityksen johtajasta pelkäksi kirjanpitäjäksi. Kansalaisuusanomus Venäjän viranomaisille on juuri jätetty.  

– Mikä minua odottaisi Ukrainassa? Eläke? Vanhempani siellä eivät tällä hetkellä saa eläkettä, Bobrovnikov sanoo.  

Ksenia Kanashina, 33, ei sen sijaan luovu paluuhaaveesta, ei vaikka aviomies taistelee parhaillaan Itä-Ukrainan separatistien riveissä.    

– Ei tämä sota voi loputtomiin jatkua. Jotenkin sen täytyy loppua, hän uskoo.  

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.