Mainos

Italia pysyy mammanpoikien maana

Italiassa aikuistuminen ja itsenäistyminen on hidas prosessi. Siinä missä tanskalaiset ja suomalaiset muuttavat pois lapsuudenkodistaan keskimäärin parikymppisinä, Italiassa äidin helmoista irrottaudutaan vasta kolmenkympin hujakoilla.

Usein Italian mammanpojilla ja -tytöillä eli "mammoneilla" ei ole valinnanvaraa. Suurimmat syyt kotiin jäämiseen ovatkin taloudelliset.

- Asun yhä vanhempieni luona, sillä en pysty maksamaan vuokraa. Olen vastikään siirtynyt työelämään ja parhaillaan palkattomassa harjoittelussa, Roomassa asuva Gennaro Cannata, 27, kertoo.

Palkaton tai muutaman sadan euron korvausta vastaan suoritettava harjoittelu on useilla aloilla enemmän sääntö kuin poikkeus. Harjoitteluajat ovat pitkiä, eikä hyvinpalkattua työtä välttämättä ole tarjolla sen jälkeenkään.

Samaan aikaan asuntojen vuokra- ja ostohinnat hipovat suurissa kaupungeissa taivaita. Suuri osa kotoaan pois muuttavista nuorista joutuukin tyytymään joko soluhuoneeseen tai pelkkään sänkypaikkaan.

Valtio auttaa vain harvoja

Vaikeinta omilleen muuttaminen on opiskelijoille. Opiskelija-asuntoja on liian vähän, opiskelu on maksullista ja opintotukea saavat vain harvat ja valitut.

Kokeet ajoittuvat niin, ettei töiden tekeminen joulu- tai kesälomalla ole käytännössä mahdollista. Monella alalla ei myöskään tunneta osa-aikatyötä.

- Olen yrittänyt asua myös omillani. Siinä onnistuakseni jouduin kuitenkin tekemään kahta osa-aikatyötä opintojeni ohella. Kuuden kuukauden päästä jouduin palaamaan vanhempieni luo, sillä sain suoritettua vain yhden kurssin niistä kuudesta, jotka minun olisi pitänyt lukukauden aikana suorittaa, Cannata kertoo.

Sosiaalinen paine pitää nuoret kotona

Italiassa kotoaan "aikaisin" pois muuttava nuori herättää epäilyksiä.

- Ensimmäisen kerran asuin omillani Erasmus-vaihdon aikana Saksassa, jossa paikallinen yliopisto järjesti minulle halvan soluhuoneen. Se sai minut ajattelemaan, sillä siihen asti olin kuvitellut Italian tilanteen olevan normaali, Cannata kertoo.

- Palattuani Saksasta kerroin vanhemmilleni haluavani asua yksin, olinhan jo 24-vuotias. He olivat huolestuneita. Mitä sukulaisetkin oikein ajattelisivat?

Cannatan mukaan lapsuudenkodista muuttamista pidetään merkkinä siitä, että perheessä on riidelty, tai että vanhemmissa on jotain vikaa.

- Kyse ei kuitenkaan ollut siitä, etten olisi viihtynyt kotona. Halusin vain olla itsenäinen.

Mitään oikeaa ikää pois muuttamiselle ei Cannatan mukaan kuitenkaan ole. Sen sijaan kyse on usein sosiaalisesta asemasta: kotoa ei muuteta ennen kuin häät on vietetty ja oma talo ostettu.

Kotona asuminen helppoa ja mukavaa

Osa italialaisista jää kotiin vielä silloinkin, kun vakituinen työpaikka on jo löytynyt. Osittain kyse on mukavuudenhalusta. Kotona asuminen on helppo ja sosiaalisesti hyväksytty ratkaisu.

- Kaikki ystäväni asuvat yhä lapsuudenkodissaan. Olen yrittänyt puhua heidän kanssaan asiasta, ja osaa yksin asuminen kiehtoi seikkailuna. Toiset taas eivät ole koskaan harkinneet pois muuttamista eivätkä he edes ymmärtäneet mitä ajoin takaa, Cannata kertoo.

Kun itsenäistyminen siirtyy yhä kauemmas tulevaisuuteen, joutuvat monet nuoret pariskunnat lykkäämään oman perheen perustamista yhä myöhempään ja myöhempään. Eurostatin tilastojen mukaan syntyvyys onkin Italiassa yksi Euroopan alhaisimmista, alle 1,4 lasta naista kohden.

(MTV3 - STT)

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.