Mainos

Japanin antautumisesta 70 vuotta – Kiinassa kasvanut sotalapsi palasi kotiin ja löysi nimensä hautakivestä

Iäkäs japanilaismies Yohachi Nakajima pidättelee kyyneliä ajatellessaan kiinalaista adoptioäitiään, joka piti hänestä hyvää huolta yli kymmenen vuotta.

Nakajima, 75, oli yksi niistä japanilaisista, jotka jäivät toisen maailmansodan päätyttyä 15. elokuuta 1945 loukkuun Mantsukuoon, joka oli Japanin nukkevaltio Kiinan koillisosissa. Sinne jäi kaikkiaan 1,5 miljoonaa japanilaista. Nakajima oli tuolloin kolmevuotias.

Japanin hallitus oli houkutellut kansalaisiaan Mantsukuoon 1930-luvun alusta lähtien. Yksi lähtijöistä oli Nakajiman isä. Hallituksen lupaukset paremmasta elämästä osoittautuivat katteettomiksi, ja rintamalle vähän ennen sodan loppumista kutsuttu isä katosi. Nakajiman äiti etsi nälkiintyneelle pojalleen hoivaajaa paikallisista kiinalaisperheistä.

Yksi kiinalaisnainen, Sun Zhenqin, tarjoutui pojan huoltajaksi.

– Hän oli kätilö. Hän tuntui toimineen melkeinpä hetken mielijohteesta, kun päätti ottaa minut.

– Hän antoi minulle pureksimaansa ruokaa ja hieroi hellästi vatsaani, Nakajima muisteli kotonaan Tokiossa.

Nainen antoi suojatilleen uuden nimen, Lai Fu (hyvä onni on tulossa).

Nakajima palasi 16-vuotiaana Japaniin ja sai adoptioäitiinsä yhteyden sen jälkeen vain kerran, vuonna 1966, jolloin kulttuurivallankumous pyyhki Kiinaa. Sijaisäiti ehti huutaa puhelimeen vain Nakajiman kiinalaisnimeä ennen kuin puhelu katkaistiin.

Biologinen äiti löytyi

Japanilaisarvion mukaan kaikkiaan noin 2800 japanilaislasta sai Nakajiman tavoin kodin kiinalaisperheen luota. Japani ryhtyi kotiuttamaan Kiinaan jääneitä kansalaisiaan vasta vuonna 1972, jolloin Japani palautti diplomaattisuhteet Kiinaan.

Kiinalaisperheessä kasvanut Reimei Sakuma, 72, palasi Japaniin vuonna 1986 ja löysi nimensä sukulaisten pystyttämästä hautakivestä. Tämä johtui osin Japanin politiikasta: meren taakse jääneet olivat sen mukaan joko kuolleita tai haluttomia palaamaan.

Nakajima oli yksi onnekkaista palaajista. Hän löysi Japanista biologisen äitiinsä, ja he olivat läheisiä aina äidin kuolemaan saakka.

Mutta Nakajima ei ole unohtanut kiinalaisen adoptioäitinsä ja muiden kyläläisten hyväsydämisyyttä.

– Entä jos tilanne olisi ollut toisinpäin? Olisivatko japanilaiset toimineet samalla tavalla?

 

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.