Mainos

MTV:n kirjeenvaihtaja muistelee Japanin katastrofia: "Surrealistista"

MTV Uutisten kirjeenvaihtaja Petri Saraste vietti rauhallista iltapäivää Kiinassa, kun television kuva pysäytti. Hän lähti Japaniin välittömästi.

Saraste raportoi neljä vuotta sitten maanjäristyksestä, sitä seuranneesta tsunamista sekä Fukushiman ydinvoimalaturmasta MTV Uutisille. Näin hän muistelee juttumatkaa, joka jäi voimakkaasti mieleen:

"Istuin Pekingissä television ääressä tuona perjantai-iltapäivänä ja odottelin tytärtäni koulusta. Pujottelin tuttuun tapaan kanavia edestakaisin, kunnes huomio jähmettyi japanilaisen NHK kanavan raporttiin.

Valtava hyökyaalto iski Japanin itärannikolle tuhoten kaiken mennessään. Näky oli tuttu Aasian tsunamista, mutta silti niin epätodellinen. Japanissa? Tuollainen tuho? Eikö maassa, missä tapahtuu viidesosa kaikista maailman maanjäristyksistä ole osattu varautua tällaiseen?

Vesimassat, autoromut, kalastuslaivat,puut ja talojen kappaleet työntyivät jo Sendain lentoasemallekin.  

Nyt paikanpäälle ja pian, ajattelin. Tunnin päästä olinkin jo Pekingin lentokentällä ja riemuitsin siitä, että sain viimeisen paikan Tokion koneseen, kunnes kohta ilmoitettiin, että lentokenttä oli suljettu.

Oliko lisää valtavia jälkijäristyksiä tulossa? Hukkuuko Tokiokin mereen? Silloin ei edes vielä tiedetty Fukushiman ydinvoimalan katastrofista.

Vaihdoin lentolipun Osakaan menevään koneeseen. Olin Sendaissa seuraavana päivänä ja näky oli karmiva. Pellot olivat täynnä autonromuja ja ruumiita kaivettiin liejun seasta. Talot ja kokonaiset kylät olivat tuhoutuneet laajoilla alueilla.

Ajoimme Ishinomakiin ja vähitellen koko katastrofin laajus alkoi kirkastua.

Tästä ei Japani hetkessä toivu.

Huoltoasemille oli kilometrien autojonot. Sanoin tulkille jo matkaan lähtiessämme, että meidän tulisi ottaa varakanisteri bensiiniä mukaamme, jotta emme joudu matkalla vaikeuksiin, mutta hän sanoi, että kyllä Japanissa bensiiniä riittää.  

Kohta tapasimmekin Suomeen pyrkivän Sendaissa työskentelevän ryhmän, joiden maasturissa bensiinivalo vilkkui, eivätkä he olleet varmoja riittäisikö se edes seuraavalle huoltoasemalle asti. Yritimme imeä oman automme tankista letkulla heille lisää polttoainetta, mutta yritys epäonnistui.

Myöhemmin kuulin, että he olivat päässeet lopulta onnellisesti lentokentälle ja Suomeen.

Heti katastrofin jälkeen maailmanpankki arvioi jälleenrakennuksen kestävän ainakin viisi vuotta ja maksavan 170 miljardia euroa. Nyt tiedetään, että yli 170 000 kotinsa menettäneistä elää yhä tilapäismajoituksessa, lähinnä konttikylissä. Japanin hallitus on sitoutunut maksamaan viiden vuoden aikana 190 miljardia euroa.

Tästä rahasta kuitenkin vain pieni osa maksetaan suoraan uhreille. Heistä suuri valtaosa on eläkeläisiä, jotka maksavat yhä tuhoutuneiden talojensa lainoja pankeille.

Fukushiman läheistöllä asuvien tilanne on myös vaikea. He eivät voi käyttää vesijohtovettä, viljellä riisiä tai kasvattaa karjaa. Monet kylät noin 20 kilometrin säteellä voimalasta ovat täysin autioituneita, eikä niihin ehkä ole koskaan paluuta.  

Olen käynyt Fukushimassa ja muilla tuhoalueilla useamman kerran näiden neljän vuoden aikana. Tilanne on kuin suomalaisen huippuhiihtäjän sanoin "surrealistinen". Aurinko voi paistaa ja linnut laulavat, mutta muuten maisema on täysin autio.

Hylättyjen talojen pihalla seisoo autoja ja jokunen nälkiintynyt kulkukissa juoksee pihapiirissä. Geiger -mittari näyttää, että säteilyä on edelleen.

Shinzo Aben hallitusta on syytetty siitä, että se on unohtanut köyhät maatalouden ja kalastuksen varassa elävät alueet ja samaan aikaan Tokiossa rakennetaa huikaisevaa olympiastadionia ja panostetaan valtavia summia vuoden 2020 kesäkisoihin."

Ensiuutinen Japanin tsunamista 11.3.2011 (sisältää videoita):

Sarasteen raportti keskeltä katastrofia 17.3.2011:

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.