Mainos

Jättipaloa paennut suomalainen: Koti on varmasti mennyt, huoli on suuri muista ihmisistä

Albertassa Kanadassa riehuva valtava metsäpalo sysäsi kymmenientuhansien ihmisten elämän raiteiltaan. Liekkien koettelemassa Fort McMurrayssa asuva suomalainen Hanna Bishop joutui pakenemaan perheineen. Hänen suurin huolensa on ystävien ja sukulaisten kohtalo. 

– Sitä yrittää miettiä niitä ihmisiä jotka siellä vielä ovat, että heidät saataisiin turvaan, Bishop kertoo Lac La Bichesta. Kahden ja puolentuhannen asukkaan kylä on noin 300 kilometriä etelään Fort McMurraysta. Siellä on Bishopin miehen Byronin isän mökki.

80 000 ihmisen Fort McMurrayn asukkaita evakuoitiin myös kaupungista pohjoiseen, muun muassa Fort Mackayhin. Hänellä on siellä ystäviä, jotka on majoitettu öljyhiekkayhtiön parakkeihin ja teollisuushalleihin.

He ovat siellä jumissa, koska pohjoisen johtava valtatie on poikki, eikä kaupungista pääse pois. Viranomaisten välittämä tieto on olematonta, joten sitä yritetään välittää keskenään sosiaalisen median kautta. 

– Osa kavereista juuri laittoi viestiä, ettei tiedä mitä tehdä kun kukaan ei ilmoita mistään. Olen kuullut että että osista parakkileireistä yritettäisiin evakuoida ihmisiä lentokoneilla ja helikoptereilla.


Hätä muista yli kaiken muun 

Bishopille huoli muiden ihmisten hädästä on yli kaiken muun.

– Kun on itse käynyt sen paniikin läpi siellä (Fort McMurrayssa) ja tietää että on turvassa, niin miettii, että mitä heidän mielissään liikkuu, hän sanoo ääni hieman murtuen.  

Bishop yrittää olla ajattelematta omaa ja sukulaistensa koteja.

– Talojuttuja ei kannata edes vielä miettiä, hän sanoo päättäväisesti.

Lieskat ovat kuitenkin todennäköisesti tuhonneet ison osan heidän elämästään. 

Koti ja elinkeino menivät

– Koti on varmasti mennyt. Mieheni Byronin isän koti on varmasti mennyt, hänellä oli kaksi taloa. Perheyritys on varmasti mennyt. Siinä oli meidän elinkeino ja työpaikat. 

Perheyritys on apen neljäkymmentä vuotta pyörittämä autoalan liike, muun muassa autojen romuttamista, hinausta ja varaosien kierrätystä.

Yksi yrityksen mekaanikoista oli nähnyt, kuinka liekit lähestyivät työmaata lentokentän puolelta. Bishop sai lohdutonta tietoa myös, että yrityksen toisella puolella oleva katu oli sekin palanut. 

- Ja me (yritys) olimme siinä välissä.

- Vielä äsken mietimme, että työ olisi yksi hyvä asia, mikä pitäisi meitä kiireisinä, mutta sitten mietimme, ettei taida enää olla mitään millä tehdä töitä. Mutta ei voi vielä miettiä tällaisia asioita, ne ovat toissijaisia.

Lapset eivät vielä onneksi ymmärrä 

Perhe - Hanna, miehensä Byron, lapset Aaron ja Ella - pakenivat kaupungista vauhdilla tiistaina. Ensin mies haki muut mönkijällä metsän läpi turvaan, ja työmaalta löytyi auto ja asuntovaunu, joilla suunnata kohti etelää. 

Kaksivuotiaalle Aaronille ja puolivuotiaalle Ellalle tapahtumat ovat vielä liian suuria ymmärrettäväksi.

– Vanhempi vähän huomaa, ettemme ole kotona. Hän jaksaa leikkiä pihalla, ja oli innoissaan kun ajoimme mönkijällä, Ei hän ymmärtänyt meidän paniikkiamme, ja nuorempi jaksaa hymyillä, ja tämä on ainoa, mikä jaksaa pitää... , Bishopin lause pysähtyy hetkeksi.

Palo suuntaa etelään, kohti mökkiä 

Palo riehuu yhä hallitsemattomana, ja tuulet työntävät sitä etelään. Evakuointikäsky on annettu myös Fort McMurraysta 50 kilometriä etelään Anzacin kylään, minne oli juuri ehditty evakuoida ihmisiä. 

Lac la Bichessa evakuoiduille on pystytetty toimiva evakuointikeskus, minne tuodaan vettä, tuokaa ja polttoainetta ja perustarvikkeita kuten sampoota. Ihmiset auttavat toisiaan, henki on kannustava, Bishop kertoo.

Bishopien lähtö oli niin kiireinen, ettei edes vaihtovaatteita ehditty ottaa mukaan. Epävarmuus on läpitunkevaa. Sitä voimistaa huono tiedonkulku. 

"Olemmeko varmasti turvassa?"

– Itsekin alkaa miettiä, olemmeko mekään varmasti turvassa. Pitääkö alkaa valmistautua lähtöön vielä kauemmas. Tämä on kaaos. Ei voi edes kuvailla, mitä ihmiset täällä käyvät läpi. Vielä ei tiedä onko tämä ohi, voiko hengähtää. 

Miehen Byronin sukua asuu kuitenkin paljon sekä Albertassa että naapuriprovinssi Brittiläisessä Kolumbiassa.

– Jonnekin pääsemme turvaan. Meillä on tuo asuntovaunu ja auto, joillakin ihmisillä ei ole edes niitä. Meillä asiat ovat siihen nähden hyvin. Talojuttuja ei kannata vielä edes miettiä. 

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.