Mainos

Kanadalainen Kerry majoitti syyrialaisperheen kellariinsa – kuva hukkuneesta taaperosta herätti auttamaan

Monet valtiot haluavat rajoittaa pakolaisten saapumista maahan, mutta Kanadassa on toisenlainen ongelma: Hallitus pysyy hädin tuskin mukana, kun ihmiset vaativat toivottamaan lisää pakolaisia tervetulleeksi, kirjoittaa The New York Times.

Eräänä perjantaina Kerry McLorg ajoi lentokenttähotellille noutaakseen sieltä syyrialaisen pakolaisperheen. Hän ei ollut koskaan puhunut ihmisille, jotka tulisivat muuttamaan hänen kellarikerrokseensa.

Hotellilla Abdullah Mohammadin huoneen puhelin soi ja tulkki käski hänen mennä alakertaan. Hänen sponsorinsa olivat saapuneet. Abdullahilla ei ollut aavistustakaan mitä se tarkoitti. 

Kansalaiset läpi Kanadan ovat ahdistuneet uutisista, jotka kertovat hukkuneista lapsista ja epätoivoisista pakolaisista. Kanadalaiset haluavat osallistua pakolaiskriisin ratkaisemiseen. 

Maan hallitus myös tarjoaa heille mahdollisuuden auttaa: kanadalaiset voivat muodostaa ryhmiä, jotka voivat "adoptoida" pakolaisperheen.

Yksistään Torontossa jääkiekkoäidit, koirankävelytyskaverit, kirjakerhojen jäsenet, pokeriporukat ja lakimiehet ovat muodostaneet piirejä, jotka ottavat vastaan ja adoptoivat syyrialaisia perheitä.

Perheelle kerättiin 28 000 euroa

Kerry McLorg oli siis yksi sponsoriryhmään kuuluvista auttajista. Hän käveli hotellin aulaan ja etsi Abdullahia sekä tämän vaimoa Emania.

McLorgilla oli mukanaan kirje, jossa Mohammadeille selitettäisiin, miten sponsorit toimivat.

Vuoden ajan McLorg ja hänen ryhmänsä tarjoaisivat Mohammadeille sekä taloudellista että käytännön apua muun muassa vuokran, vaatteiden ostamisen, englannin opiskelun ja työn löytämisen suhteen.

McLorg ja hänen ryhmänsä olivat jo keränneet Mohammadeille yli 40 000 Kanadan dollaria (noin 28 000 euroa), valinneet perheelle asunnon, puhuneet paikallisen koulun kanssa ja löytäneet asuntoa lähellä sijaitsevan moskeijan.

Kun Mohammadit saapuivat hotellin aulaan, pyysi Kerry McLorg lupaa kätellä heitä.

Hänen edessään seisoi ikäistään vanhemmalta näyttävä, 35-vuotias isä Abdullah, sekä perheen äiti Eman. Kerry näki ainoastaan Emanin silmät, sillä hän oli pukeutunut niqabiin.

Jokainen perheen neljästä 10-vuotiaasta lapsesta oli pukeutunut heille lahjoitettuihin takkeihin, joissa roikkuivat edelleen hintalaput.

Alle kaksi vuorokautta Kanadassa olleille Mohammadeille tilanne oli vaikeaselkoinen. He eivät olleet tottuneet tällaiseen kohteluun, eivätkä käsittäneet, että heidät toivotetaan tällä tavoin tervetulleeksi Kanadaan.

– Olemmeko me lähdössä hotellista, Abdullah kysyi McLorgilta.

Samalla Abdullah mietti, mitä kanadalaiset haluaisivat heiltä vastapalvelukseksi.

Päinvastainen ongelma kuin muilla

Maailmassa on tällä hetkellä enemmän pakolaisia kuin koskaan.

Pakolaiskriisiin on reagoitu ympäri maailman monin eri tavoin, ja tilanteen ratkaisemiseksi on kehitelty erilaisia keinoja: Kreikka lähettää pakolaisia takaisin Turkkiin ja Tanskassa takavarikoidaan pakolaisten arvoesineet. 

Saksa taas kamppailee koko ajan kasvavan vastustuksen kanssa, kun saksalaiset haluavat vähentää pakolaisten määrää. Pakolaiset olivat myös osasyy sille, että britit äänestivät EU-eron puolesta.

Yhdysvalloissa Orlandon iskut lisäsivät jo aiemmin kasvaneita pelkoja, ja puheissa alkoivat vilistä puheet "yksinäisten susien" terrori-iskuista. Suuri osa amerikkalaisista kuvernööreistä on ilmoittanut, että he haluavat estää syyrialaisten pakolaisten tulon, koska osa heistä voi olla vaarallisia.

Presidenttiehdokas Donald Trump on ilmaissut halunsa estää kaikkien muslimien pääsyn maahan. Trump myös sanonut, että syyrialaiset pakolaiset voivat tuottaa "isoja ongelmia tulevaisuudessa".

Obaman hallinto lupasi ottaa vastaan 10 000 syyrialaista pakolaista syyskuun loppuun mennessä – tähän mennessä maahan on otettu noin 5000 pakolaista.

Rajan takana taas on täysin erilainen ongelma: Kanadan hallitus pysyy hädin tuskin perässä, kun kansalaiset vaativat vastaanottamaan lisää pakolaisia.

Kuva hukkuneesta lapsesta sai auttamaan

Moni kanadalainen ryntäsi auttamaan pakolaisia nähtyään valokuvan syyrialaisesta Alan Kurdista – taaperosta, joka oli hukkunut ja huuhtoutunut Turkin rannalle.

Pienellä pojalla oli hiuksenhieno yhteys Kanadaan – tämän täti asui lähellä Vancouveria.

Löyhästä yhteydestä huolimatta Alan Kurdin kuoleman uskotaan jopa siivittäneen pakolaismyönteisen Kanadan pääministeri Justin Trudeaun vaalivoittoon.

Kanadan hallituksen mukaan sponsoreita on tuhansia, mutta sponsoreiden piirien ulkopuolella on vielä useita epävirallisia jäseniä.

Innokkaat sponsorit ovat esimerkiksi kiertäneet etukäteen paikallisia ruokakauppoja, jotka myyvät perinteisiä ruokia Lähi-idästä. He haluavat tietää, mitä pakolaisille tulee ostaa ja kokata.

Kärsimättömät tulevaisuuden sponsorit etsivät itselleen jatkuvasti perheitä autettavaksi.

Kanadan hallitus lupautui ottamaan maahan alun perin 25 000 syyrialaista pakolaista, mutta auttajien määrän paisuessa lukumäärää nostettiin kymmenillä tuhansilla.

– En voi tarjota pakolaisia tarpeeksi nopeasti kaikille kanadalaisille, jotka haluaisivat toimia sponsorina, sanoi Kanadan maahanmuuttoministeri John McCallum haastattelussa.

Tarkoitus tutustua erilaisiin ihmisiin

Ideaaliksi sponsoritilanteeksi kuvaillaan asetelmaa, jossa sponsoriryhmä auttaa pakolaisia – tai kuten heitä kutsutaan, "uusia kanadalaisia" – sopeutumaan maahan ja tutustumaan erilaisiin ihmisiin, jotka voivat auttaa heitä rakentamaan elämäänsä Kanadassa.

Toiveissa on, että syyrialaiset loisivat suhteita sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat erilaisia kuin he itse – kuten avoimesti homoseksuaalien, yritysten omistajien ja asuinalueiden pitkäaikaisten asukkaiden kanssa.

Osa ihmisistä on myös ilmaissut pelkonsa siitä, että kaikki vaivannäkö päättyy huonosti, ja kanadalaiset näyttävät naiiveilta.

Monet sponsorit sekä pakolaiset ovat loukkaantuneet puheista, joiden mukaan pakolaiset voisivat olla vaarallisia. Kommentilta puolustaudutaan usein sanomalla, että pakolaiset ovat yleensä itse terrorismin uhreja. 

Monet pakolaiset ovat lukutaidottomia

Osalla Kanadaan tulleista perheistä on keski- tai yläluokkainen tausta, ja he sopeutuvat helposti uuteen tilanteeseen. Esimerkiksi eräs liikemies aloitti kanadalaisen version lääkeyrityksestään vain kuukausi maahan saapumisensa jälkeen.

Monet muut kuitenkin kohtaavat vaikeuksia integraation suhteen, koska heillä ei ole rahaa, he ovat epävarmoja tulevaisuuden työtilanteesta ja kulttuurien välinen ero on valtava.

Jotkut heistä eivät olleet edes kuulleet Kanadasta ennen kuin juuri ennen maahan saapumistaan. Monet ovat luku- ja kirjoitustaidottomia, mikä tekee englannin oppimisesta, katukylttien lukemisesta tai sähköpostien lähettämisestä vaikean tehtävän.

Kukaan sponsoreista ei myöskään tiedä, miten pakolaiset käsittelevät ikävää, katkeruutta tai traumoja, joita he saattavat kokea.

Kuinka paljon perheitä voi ohjailla?

Muutama muukin asia askarruttaa sponsoritoiminnassa: Kuinka paljon sponsorit voivat väittää vastaan, kun pakolaisperhe sanoo ei?

Täytyykö syyrialaisten elää lähellä sponsoreitaan, vai lähellä muita Lähi-idästä tulleita pakolaisia?

Voivatko sponsorit päättää asioista puhumatta niistä ensin pakolaisperheen kanssa? Kanadalaiset keräävät kymmeniä tuhansia dollareita jokaiselle uudelle perheelle, mutta kuka kontrolloi, miten tuo raha käytetään?

Jotkut ovat esittäneet huolensa siitä, että sponsorit hallitsevat innokkuudellaan pakolaisten elämää liikaa.

Ryersonin yliopiston journalismin professori Kamal Al-Solaylee sanoo havainneensa holhoavan äänenpainon, kun osa sponsoreista kertoo vapaaehtoistyöstään sosiaalisessa mediassa.

– Valkoisen pelastajan tarina tulee mukaan kuvioihin, hän toteaa.

Samaan aikaan sponsoreita taas huolettaa, miten heidän tulisi suhtautua tiettyihin tilanteisiin. Miten toimia, kun syyrialaiset jättävät englannintunnit väliin, tai kun he eivät mene heille annetuille, ilmaisille hammaslääkärikäynneille?

Sponsorit pohtivat, mitä heidän tulisi sanoa. Tulisiko heidän ilmestyä joka aamu pakolaisperheen oven taakse ja varmistaa, että he menevät oppitunnille?

Kanadan lippu ikkunassa

Epäilyistä huolimatta esimerkiksi Mohammadien elämä muuttui kertaheitolla sponsoritoiminnan myötä.

Jo kaksi kuukautta Kanadaan saapumisen jälkeen Mohammadit asuvat asunnossa, jossa on uusi keittiö ja heidän lapsillaan on polkupyörät – he ovat jopa teipanneet Kanadan lipun ikkunaansa.

Sponsorit ovat Mohammadien kanssa läheisiä, he jopa tietävät Mohammedien lasten kenkien koot. Abdullahilla ja Emanilla on yhä avain Kerry McLorgin kotiin, vaikka kellarikerroksessa asuminen jäi taakse aikoja sitten.

Kun miespuoliset sponsorit vierailevat heidän luonaan, istuu Eman heidän kanssaan olohuoneessa, eikä syömässä keittiössä – kuten hän olisi tehnyt kotimaassaan.

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.