Mainos

Kommentti Pariisista: Juhlat ohi – suurmarssin hengestä ammennettava eväitä arkeen

Iho nousi kananlihalle. Väkijoukko spontaanisti alkoi laulaa Marseljeesia, ja ääntä massiivisesta väkijoukosta lähti. Huudettiin myös Liberté!, vapaus!

Pääsy eteenpäin hyväntuulisessa tungoksessa suurmarssin lähtöpaikalle Tasavallan aukiolle kesti puolitoista tuntia, Siis noin 200 metrin matka. Ihmisiä oli yli puolitoista miljoonaa.

Päivä on ollut vapautta, tasa-arvoa, demokratiaa ja monikulttuurisuutta haluavien ranskalaisten. Oli joukossa myös ihmisiä muualtakin.

Tunnelma oli hieno, lämmin, yhteenkuuluvuutta korostava ja myös solidaarisuutta luova. Moni jäi marssipaikoille vielä iltapimeällä nauttimaan ja aistimaan erityislaatuisesta tapahtumasta.

Huomenna arki ja politiikka ja niiden mukanaan tuomat harmit, ongelmat ja ilot jatkuvat.

Kun Ranska vuonna 1998 kruunattiin kotikisoissa jalkapallon maailmanmestariksi, heräsi toivo yhtenäisemmästä ja paremmasta Ranskasta. Voittojoukkue koostui paitsi perusranskalaisista, myös eri puolilta Ranskan entisistä siirtomaista ja hallitoalueilta tulleista pelaajista, suurimpana tähtenä Zinedine Zidane.

Tunnelma ja toiveet eivät kestäneet aikaa. Juhlatunnelma ei missään kestä loputtomiin. Juhlien aiheesta, merkityksestä ja hengestä kannattaa kuitenkin ammentaa eväitä tavalliseen elämään. Ne antavat ja vahvistavat ihmisten uskoa ja halua elää hyvää elämää, toisia kunnioittaen, länsimaisen demokratian hengen mukaisesti. Toivo on tärkeää.

Maahanmuutto ja islam ovat repineet Ranskaa jo vuosia. Jokaisella ilmiöllä on myös negatiiviset puolensa, sellaisia ei pidä peitellä.

Täällä käytetään termiä amalgame, jolla tarkoitetaan että terrorismi yhdistetään koskemaan kaikkia muslimeja. Suuri osa Ranskan muslimeista ei kuitenkaan ole edes kiinnostunut uskonnosta niin, että elämän joka askel pitäis ottaa sen tahdittamana.

Väkivaltaa ja terrorismia vastaan taistellessa ei pidä langeta terroristien ansaan ja tulla vedetyksi samaan, toiset poissulkevaan kierteeseen. Historiasta löytyy lukemattomia esimerkkejä, että sellainen voi päättyä vain huonosti. Kokonaisten väkiryhmien syyllistäminen ja leimaaminen ihan mistä syystä tahansa on jo lähtökohtaisesti henkistä väkivaltaa. Matka siitä fyysiseen väkivaltaan ei ole ylittämätön.

Kyllä, Marseljeesi kaikui tänään hienosti.

 

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.