Mainos

KUVAT: Miten puut elävät satoja vuosia aavikolla? Tutkijoille apua vakoilusatelliitista

Amerikkalaisen Corona-satelliittiohjelman neljänkymmenen vuoden takaiset kuvat ovat tärkeä tutkimuksen apuväline kasvitieteilijöille, jotka yrittävät selvittää akasiapuun selviämistä äärimmäisen kuivissa aavikko-oloissa, joissa sadetta saadaan joskus vain sadan vuoden välein.

Egyptin läntisellä aavikolla kasvillisuutta on äärimmäisen vähän. Hyvin harva kasvi selviää tällä maailman kuivimpiin kuuluvalla alueella, jossa sadetta saadaan vuosien, vuosikymmenien tai vain sadan vuoden välein.

Akasia tortillis eli kierreakasia on yleisin puu Pohjois-Afrikassa. Egyptin läntisellä aavikolla kierreakasioita kasvaa harvakseltaan lähinnä kuivuneissa joenuomissa tai vuorenrinteiden tuntumassa.

– Sade on akasiapuulle lottovoitto; harvinainen mahdollisuus, mutta joskus se voi osua kohdalle, sanoo norjalainen kasvitieteilijä Knut Krzywinski silittäessään jykevän akasiapuun hentoa lehteä Gilf Kebirin tasangolla lähellä Sudanin ja Egyptin rajaa.  

Ikä jää arvoitukseksi

Krzywinski on tutkinut akasioita Saharassa sekä Egyptin että Sudanin alueella jo lähes kolmen vuosikymmenen ajan.

– Nämä puut ovat täynnä kiehtovia mysteereitä. On lähes ihme, miten ne selviytyvät äärimmäisen kuivissa olosuhteissa. Puun ulkomuodosta ei pysty lainkaan kertomaan puun ikää edes sadan vuoden tarkkuudella, Krzywinski sanoo.

Jopa 15 metriä korkeaksi ja korkeuttaan leveämmäksi kasvava kierreakasia elää satoja vuosia.

– Tämä puu voi olla yli 300 vuotta vanha tai vain kolmekymppinen, Krzywinski sanoo.

Krzywinski on työparinsa kasvitieteilijä Gidske Andersenin kanssa määrittänyt radiohiilimenetelmällä Egyptissä ja Sudanissa kasvavien akasiapuiden ikää.

– Akasian ikää ei voi määrittää vuosirenkaista, koska puu kasvaa vain silloin kun sen kohdalle osuu sadetta. Mittaamalla radiohiilen määrä puun sisältä pienellä poralla otetusta näytteestä pystytään määrittämään puun ikä, Andersen kertoo.

Vanhimmat Andersenin ja Krzywinskin tutkimat akasiapuut ovat olleet olemassa jo vuonna 1691 eli yli 300 vuotta sitten.

– Puut voivat olla sitäkin vanhempia, mutta tuhansia vuosia ne eivät elä, Andersen sanoo.

Pieni akasiapuu voi olla isoa puuta paljon vanhempi.

– Tiedämme, että 1980-luvulla on monille aavikkoalueille sattunut usein sateita, jolloin puut ovat kasvaneet hurjaa vauhtia, Andersen kertoo.

Aikuinen kierreakasiapuu voi selvitä ilman sadetta vuosikymmeniä mutta kasvaakseen taimesta nuoreksi puuksi puu tarvitsee sadetta kolmena peräkkäisenä vuotena.

Vakoilusatelliitin kuvat todistavat puiden pitkäikäisyydestä

Andersen ja Krzywinski ovat saaneet apua tutkimuksiinsa yllättävältä taholta. Yhdysvallat avasi kylmän sodan aikaiset satelliittikuvat julkiseen käyttöön 1990-luvulla.

Corona oli amerikkalainen vuosina 1959–1972 toiminut vakoilusatelliittien sarja. Ensimmäinen satelliitti, Discoverer 14 laukaistiin 18. elokuuta 1960. Vuodesta 1962 Coronan satelliitit tunnettiin KH-lyhenteellä, joka tuli englanninkielisistä avaimenreikä eli Key Hole -sanasta. 

Satelliiteissa oli filmille kuvaava kamera. Filmien negatiivit lähetettiin satelliitista laskuvarjokapselilla, jonka lentokone kaappasi suoraan ilmasta. Kapseleissa oli itsetuhomekanismi, joka tuhosi kapselin sisällön jos kapselia ei määräajassa löydetty.

– Neljän vuosikymmenen takainen järjestelmä oli yllättävän kehittynyt. Olemme saaneet satelliittikuvista todella arvokasta tietoa, Andersen sanoo.

Hän esittelee karttaa Läntisen aavikon Uweinat -vuoren kupeessa sijaitsevasta Karkur Talh:n laaksosta.

– Corona-satelliittiohjelman 145 satelliittia kuvasivat kylmän sodan aikana yli 800 000 kuvaa lähinnä Neuvostoliitosta ja Kiinasta, mutta myös Pohjois-Afrikasta. Karkur Talhin laakson satelliittikuvista olemme paikantaneet kaikki vuonna 1962 jo olemassa olleet puut. Neljän vuosikymmenen aikana vain muutama puu on kuollut ja muutama uusi puu kasvanut, Andersen kertoo.

Coronan kuvat ovat tutkijoille erittäin merkityksellisiä, koska historiallista tietoa Läntisen aavikon alueelta on hyvin vähän tai ei ollenkaan.

– Vaikeakulkuisilla aavikkoalueilla on ollut hyvin vähän tutkimusasemia, joten historiallista tietoa on niukasti, Andersen sanoo.

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.