Mainos

MTV Filippiineillä: Hätäapupaketteja jonotetaan tuntikausia

Kaikki tapahtuu hiljaa ja hyvässä järjestyksessä. Sadat ihmiset järjestäytyvät nopeasti jonohin Tabogonin koripalloareenan rauta-aidan ulkopuolelle.

Aseistettu nuori poliisi selkeästi nauttii auktoriteettiasemasta. Hän kuitenkin kohtelias jonottajia kohtaan.

Porttien sisällä alkaa aivan kohta World Vision -järjestön lahjoituksin aikaansaatujen hätäapupakettien jakelu. Taifuunista kärsivät kyläläiset jonottavat vielä toisen kerran rekisteröitymään saadakseen tavoilteltua ruokaa juomaa, pesuvehkeitä ja huopia.

Järjestö on toimittamassa näitä paketteja 900 perheelle. Sisällön pitäisi riittää kahdeksi viikoksi.

Keltaisesta paidasta tehdyllä huivilla auringonpaahdeelta suojautunut Arsilio saapui aitojen ulkopuolelle aamuseitsemältä, kuusi tuntia ennen kuin avustusrekat saapuivat. Maanviljelijänä hän koki yhteisen kohtalon monen muun kanssa. Haiyat-taifuuni tuhosi riisi-, kookospähkinä- ja maissisatoja. Niiden uudelleenkasvattaminen voi alkaa aikaisintaan ensi vuonna.

- Olen tyytyväinen nyt, hän sanoo ja hänen kaverinsa säestävät.

Hieman nuorempi mies, Marlon Salazar, puhuu hyvin vakavana. 

- Taifuuni tuhosi  sokeripeltoni.

Salazarin tummanruskea t-paita on likainen. Näissä oloissa sen peseminen ei ole pääasia. Voipi kuitenkin olla, että nuoren viljelijän ylpeys on likainen paita, se on tehdyn työn merkki. Nyt työtä vain ei ole.

Pakettien jakelu sujuu tehokkaasti. Sinipaitaisten jakelijoiden otsat ja paidat juoksevat hikeä, mutta taukoa ei pidetä. Jonottajia on paljon. Jotkut naiset ovat niin uupuneita, että heidät on talutettava jakelupisteelle. 15 kilon riisisäkki tai kuuden litran vesipullo romahduttaisi heidät. Kantajiksi tulevat perheen miehet.

Koripallokentän ulkopuolella niin puiden alla kuin auringon porotuksessa odottavat naiset säkkeineen. Paikalle huristaa koko ajan kovaäänisiä moottoripyöriä tai kolmipyöräisiä mopoja. Miehet lastaavat lastit pyöriensä päälle. On taas miesten paikka osoittaa, että heitäkin tarvitaan. Sitten kohti kotia, sen jäännöksiä tai sijaismajoitusta ja ruoanlaittoon. Tämä on juhlapäivä, pieni sellainen, mutta juhla kuitenkin.

Vivien Shasopsolle kaikki alkaa kuitenkin olla liikaa. 12-lapsisen perheen äiti on joutunut katkaisemaan lapsiensa tietä parempaan elämään. Rahaa heidän kouluttautumiseensa ei nyt ole. Yksi tyttäristä joutui keskeyttämään jatkokoulutuksensa, ja yksi vanhemmista pojistakin on nyt pois koulunpenkiltä.

Hiljainen itku nykii Shasopson kroppaa, kyyneleet kastelevat tummanpunaisen ja mustan liinan. Hän pyytää anteeksi tunteitaan. Pala nousee hetkeksi kurkkuun.

Taifuuni vei kodista katon, ikkunat ja oven. Se vei myös elämältä merkityksen. On silti jaksettava.

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.