Mainos

MTV vieraili yhdessä maailman kummittelevimmista paikoista – maanalainen kaupunki oli unohduksissa yli 100 vuotta

Skotlannissa Edinburghin Old Townissa sijaitseva maanalainen kaupunki oli kadoksissa yli 100 vuotta. Nykyisin Edinburgh Vaults tunnetaan yhtenä maailman eniten kummittelevista paikoista.

Tunkkainen ilma suorastaan tunkee sieraimiin. Haju on kuin perunakellarissa, jonka ovea ei ole avattu koko talvena. Hiirenhiljaista. Silloin tällöin kiviseinästä tippuvat vesipisarat rikkovat hiljaisuuden. Kynttilän liekit lepattavat, mutta silti huoneen nurkat ovat pilkkopimeitä.

Hetkeä myöhemmin hiljaisuuden rikkovat voimakkaat askeleiden äänet. Kun vilkaisen olkani yli, askeleet lakkaavat. Kun jatkan matkaa, askeleet jatkuvat.

Todennäköisesti askeleet kuuluvat ylemmästä kerroksesta. On vain sattumaa, että ne lakkaavat juuri, kun käännän päätäni. Se olisi looginen selitys.

Moni kuitenkin uskoo, että askeleiden äänet ovat peräisin ovat herra Bootsin saappaista.

Herra Boots tosin eli 1600-luvulla. Silti sadat Edinburghin vanhan kaupungin alla sijaitsevissa kammioissa viime vuosina vierailleet ovat kertoneet nähneensä pitkähiuksisen, pitkään kaksiväriseen takkiin ja pitkävartisiin saappaisiin pukeutuneen hahmon. Ja vielä useammat ovat raportoineet pimeydestä kuuluvista askelista, jotka kuitenkin hiljenevät äkillisesti, kun äänten aiheuttajaa yrittää paikantaa. 

Herra Boots on vain yksi Edinburgh Vaultsien aaveista. Maanalaisia kammioita pidetään yhtenä maailman kummittelevimmista paikoista.

Pyörtymisiä, outoja kosketuksia, aaveita

Oppaani Stephanie Scade on viettänyt vanhan kaupungin alla sijaitsevissa kammioissa tuntikausia, joten hän tuntee ne kuin omat taskunsa. Hän on vienyt sinne Edinburghin synkästä historiasta – ja kummituksista – kiinnostuneita usean vuoden ajan.

– Minuakin jännittää. Koskaan ei tiedä, mitä täällä alhaalla tulee tapahtumaan, Scade toteaa, kun astelemme kivisiä portaita alaspäin.

Vuosien mittaan hän on nimittäin kokenut ja todistanut monia asioita, joita järjellä on vaikea selittää. Pyörtymisiä, outoja ääniä, kylmiä ilmavirtauksia, nopeita lämpötilamuutoksia. Kosketuksia huoneissa, joissa ei ole muita. Ihmisiä, jotka kertovat nähneensä pimeässä hahmon, aaveen.

Scade, kuten monet muutkin, suhtautuvat yliluonnollisiin tapahtumiin skeptisesti. Mutta kuka pystyy sanomaan, ettei ihmisten Edinburgh Vaultseissa kokemat asiat olisikaan totta.

Murhamiehiä

Maanalaisten kammioiden juuret juontavat 1700-luvun lopulle. Vuonna 1788 Skotlannin pääkaupunkiin, aivan Edinburghin linnan kupeeseen, valmistuneen South Bridge -sillan holvikaariin rakennettiin suuret kammiot. Ensimmäisenä kammiot palvelivat tavernanpitäjiä, suutareita ja muita kauppamiehiä.

Kuten arvata saattaa, tiiviit ja ikkunattomat holvikaaret eivät olleet otollisinpaikka kaupanteolle tai arvokkaan tavaran säilyttämiselle. Tavarat homehtuivat kerta toisensa jälkeen, ja lopulta tunkkaisuus ajoi kauppiaat holveista maan pinnalle.

Holvit eivät kuitenkaan kauaa tyhjinä pysyneet. Edinburghin linnan ympärille muodostuneen kaupungin väkimäärä kasvoi jatkuvasti.

Ihmiset haluttiin pitää muurien sisäpuolella, joten kaupunki ei voinut levittäytyä loputtomasti. Ylöspäin taloja rakennettiin jopa kahdeksaan kerrokseen. Sillan holvikaarissa kerroksia oli kolme.

Kauppiaiden kadottua hämäristä kammiosta kodin löysivät Edinburghin köyhät ja vähäosaiset. Yhdessä pienessä ikkunattomassa – ja vessattomassa – huoneessa saattoi asua toistakymmentä ihmistä.

Ja kuten arvata saattaa, pimeät ja valvomattomat kammiot houkuttelivat myös kaupungin alamaailmaa. Rikollisten oli helppo piilotella pilkkopimeissä tunneleissa ja värvätä köyhiä hämärähommiin pienellä rahalla.

Tunnetuimmat kammioissa toimineet murhamiehet lienevät legendaariset William Burke ja William Hare. Burke ja Hare murhasivat vuonna 1828 toistakymmentä edinburghilaista myydäkseen ruumiit Edinburghin yliopiston anatomian oppitunneille. Ennen myyntiä ruumiit piilotettiin siltakammioiden suojaan.

Yliopisto maksoi yhdestä ruumiista kymmenisen puntaa. Se ei nykyrahassa kuulosta paljolta, mutta 1800-luvulla se oli iso raha. Tavallinen työmies tienasi saman summan puolessatoista vuodessa.

Lopulta Burke ja Hare jäivät kiinni ja heidät hirtettiin. Kaupunkilaiset hurrasivat ympärillä. 

Unohdettiin yli sadaksi vuodeksi

Ennen pitkää tunkkaisuus kävi liian tukalaksi myös köyhille ja hämärämiehille. Kammiot tyhjenivät ihmisistä ja ne täytettiin hiekalla. Sen jälkeen ne unohtuivat. 

Seuraavan kerran Edinburgh Vaultseihin virtasi raikasta ilmaan vasta 1980-luvulla, reilusti yli 100 vuotta myöhemmin. Kammiot löysi skotlantilainen rugby-pelaaja Norrie Rowan, joka käytti vuosia tyhjentäessään kammioita hiekasta ja tutkiessaan sieltä löytyneitä esineitä.

Koska kukaan ei tiettävästi omistanut Vaultseja Rowanin ne esiin kaivaessa, löytäjä sai pitää ne. Nykyisin maanalaisten kammioiden ainut maan päälle näkyvä osa sijaitsee Cowgate-kadulla, joka tunnetaan pubeistaan ja yökerhoistaan. 

Lopulta kammiot avattiin yleisölle. Sen jälkeen ne ovat kiinnostaneet tuhansia ja taas tuhansia historiasta ja kummituksista kiinnostuneita.

Maksullisista kierroksista maan alle vastaa muutama yritys, jotka ovat vuokranneet kammiot Rowanilta. Avaamisen jälkeen kammioissa on vieraillut tuhansien turistien lisäksi useat aaveiden metsästykseen keskittyvät televisio-ohjelmat, kuten Most Haunted ja Ghost Adventures. 

Kummitteleva valkoinen huone

Vaikka kammioissa vierailee vuosittain tuhansia turisteja, tällä kertaa ne ovat aivan hiljaiset. Alhaalla olemme tietääkseni vain minä ja toinen oppaani, Lydia Gschosmann. Gschosmann menee edeltä, kun pysähdyn valkoiseksi huoneeksi nimettyyn pilkkopimeään kammioon.

Taskulampun valolla näen, että huoneen katto ja seinät on maalattu valkoiseksi. Kun sammutan lampun, tunnen kuinka huoneen takaseinän suunnasta tulee lämmin tuulahdus.

Huone tuntuu huomattavasti lämpimältä kuin vieressä oleva käytävä. Ovea käytävän ja valkoisen huoneen välissä ei ole, joten ilman pitäisi päästä kulkemaan vapaasti.

Lämpimän tuulahduksen voi selittää esimerkiksi sillä, että takaseinä kerää jostain toiselta puolelta enemmän lämpöä kuin kammioiden muut seinät. Gschosmann ei suostu arvailemaan, mistä lämpö johtuu. Jotkut huoneessa vierailleista eivät itse asiassa ole edes tunteneet lämpöä, hän kertoo. Paikalla käyneet putkimiehet eivät löytäneet huoneesta mitään erikoista.

Toisin kuin putkimiehet, moni muu on löytänyt huoneesta jotain. Kammioissa vierailleet ovat tehneet valkoisesta huoneesta eniten raportteja yliluonnollisista tuntemuksista.

Kun pääsemme kammioista maan pinnalle, Gschosmann myöntää olevansa erittäin skeptinen kaiken yliluonnollisen suhteen. 

Hän ei edes haluaisi uskoa, että kummituksia on olemassa. Hän selittää asiat mieluummin järjellä. Esimerkiksi valtaosa ihmisten näkemistä aaveista voidaan selittää psykologialla, hän perustelee.

– Toisaalta Vaultseissa on tapahtunut niin paljon asioita, joita ei toistaiseksi voida järjellä selittää. Välillä on vaikea olla uskomatta.

Tieteellistä tutkimusta

Viimeisin ”todiste” kummituksista on viime kesältä. Brittituristien tummaan valokuvaan ilmestyi saapasjalkainen hahmo. Jos uskoo aaveisiin, hahmo on helppo tunnistaa herra Bootsiksi.

2000-luvun alkupuolella professori Richard Wiseman suoritti maanalaisten kammioiden kummitteluista myös tieteellistä tutkimusta.

Tutkimuksessa koekaniinit viettivät aikaa sekä sellaisissa kammioissa, joissa on aiemminkin raportoitu aaveista, että sellaisissa, joista aiempia raportteja ei ollut. Tutkimuksen mukaan ihmiset kokivat enemmän selittämättömiä asioita, kuten ääniä, ilmavirtauksia ja hajuja, kammioissa, joista raportteja oli tullut aiemminkin.

Sen lisäksi selvisi, että ihmiset, jotka uskovat aaveiden olemassaoloon, kokevat yliluonnollisia tuntemuksia enemmän kuin muut. Sen on huomannut myös oppaana toimiva Gschosmann.

– Joidenkin hengitys salpautuu jo pelkästään siitä, että he tulevat alas Vaultseihin.

Wisemaninkaan tutkimus ei onnistunut vastaamaan kysymykseen siitä, että kummitteleeko maanalaisissa kammioissa oikeasti. Kumpikaan oppaistani, Scade tai Gschosmann ei halua sanoa juuta eikä jaata. Vedenpitävää vastausta kysymykseen kummitusten olemassaolosta ei luultavasti saada tulevaisuuden tutkimuksissakaan.

Oli kummituksia olemassa tai ei, sitä on kuitenkin hankala kieltää, etteikö Edinburghin kammioissa historiansa ja puitteidensa puolesta olisi otolliset lähtökohdat niiden näkemiselle. 

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.