Mainos

Myös sinä olet informaatiosodan uhri

Informaatiosodassa nettisivusto Wikileaksin perustaja Julian Assange ja Yhdysvaltain puolustusministeriö (päämajanaan Pentagon) ovat alansa huippuja. Viimeisin pommi on heitetty Julian Assangea kohti: häntä on epäilty raiskauksesta ja ahdistelusta Ruotsin-vierailunsa aikana. Assange kertoo epäilevänsä Pentagonin olevan väitteiden takana.

Julian Assangen Ruotsin-vierailun jälkeen ruotsalaisviestimet kirjoittavat hänestä laajasti, ja nyt Ruotsin poliisi tutkii mahdollista ahdistelutapausta.

Mielikuvat ja niiden luominen ovat informaatiosodan tehokkaimpia aseita, ja siksi Ruotsin vetäminen juttuun olikin nerokas veto, sanoo informaatiosodankäynnin asiantuntija, maanpuolustuskorkeakoulun professori Aki-Mauri Huhtinen.

- Wikileaksin johtaja on erittäin hyvä informaatiosotija, koska Ruotsi edustaa globaalisti puhtautta ja rehellisyyttä. Vetää mukaan Ruotsin riippumaton media ja korruptoitumaton poliisi - tämähän on nerokasta, analysoi Huhtinen.

- Todennäköisesti emme tule ikinä saamaan mitään todisteita siitä mitä oikeasti on tapahtunut. Mutta tämä toimii nerokkaasti mielikuvituksen tasolla, hän lisää.

Assange voitolla: usko auktoriteetteihin horjuu

Voiko Pentagon todella virittää hankalana pitämilleen ihmisille seksiansoja?

Huhtisen mukaankysymys pitää sisällään Julian Assangen taistelun kannalta olennaisen asian: alamme kyseenalaistaa auktoriteetteja. Toisaalta kysymyksen sisällössä on ongelma: informaatiosodassa ei kannata miettiä mikä on totta.

- Kysymys faktoista ei ole olennainen, vaan kysymys on mielikuvista. Ei tällaisen väitteen todenperäisyyttä voi todeta - ei meillä ole keinoja tietää mitä Pentagon faktuaalisesti tekee, sanoo Huhtinen.

Hänen mukaansa pitää miettiä, kuka uutisoinnista hyötyy.

- Kuka on niskan päällä tässä kertomusten välisessä taistelussa? Onko se Assange, joka vie tätä kertomusta ja pakottaa eri viranomaisia ja valtioita ottamaan kantaa? Kyllä Ruotsinkin on pakko ottaa kantaa tähän. Se on myös kannanotto, jos Ruotsi ei ota kantaa, pohtii Huhtinen.

Sisäsiistiä sodankäyntiä

Yleensä informaatiosodassa ei tule kuolonuhreja, mikä tekee siitä sisäsiistin ajanvietteen: sotaa voi seurata lähes reaaliaikaisesti tietokoneen ruudulta, eikä silti tarvitse pelätä, että pommi tulee niskaan.

Myös siviilin - eli uutisten seuraajan - pitää kuitenkin olla varuillaan tässä sodassa, jonka yhtenä tarkoituksena on horjuttaa uskoa auktoriteetteihin. Assangen ja Pentagonin sanailun seurauksena ihmisten turvallisuudentunne saattaa järkkyä, sanoo Huhtinen.

- Vielä ei kuitenkaan ole näyttöä siitä, mitä tämä sota tekee meidän mielellemme, arvomaailmallemme tai yhteisöllisyydellemme, jos alamme epäillä, että kaikki taistelevat kaikkia vastaan tietoverkoissa.

Huhtinen muistuttaa, että osa ihmisistä ei usko Wikileaksin tai Pentagonin väitteisiin. Osaan ihmisistä sanasota jättää lähtemättömän jäljen.

- Uudet sukupolvet ovat yhä riippuvaisempia cyber-avaruudesta. Emme tiedä mitä heidän mielelleen tapahtuu, kun sodan retoriikasta ja propagandasta tulee arkipäivää. Uutiset eri osapuolten väittämistä sekoittuvat niin sanottujen faktauutisten sekaan, eli sellaisten uutisten, että eilen oli 35 astetta lämmintä, pohtii Huhtinen.

Professorin mielestä informaatiosodalle pitäisikin olla oma uutiskategoriansa, jotta lukijat ymmärtäisivät erottaa ne muista uutisista.

- Ehdottaisin uutiskategoriaksi "Salaliittoteoriat ja huhut", sanoo Huhtinen.

Sodan lopputuloksesta voisi äänestää

Perinteisestihän sota alkaa ja sota loppuu, ja sodan loppuessa julistetaan voittaja. Entä tapauksessa Wikileaks vastaan Pentagon?

Professori Aki-Mauri Huhtinen tarjoaa mallia päättää tämä sota:

- Voisi tehdä laajan mielipidekyselyn esimerkiksi internetyhteisö Facebookissa siitä, kuka on voittaja. Ihmiset voisivat äänestää, onko heidän mielestään Pentagonin, ruotsalaislehtien vai Wikileaksin perustajan kertomus vahvin?

Assangella on tällä hetkellä yksi suuri valtti puolellaan: jos valittavana on pieni ja kasvollinen ja suuri ja kasvoton, asettuvat ihmiset automaattisesti pienen ja kasvollisen puolelle.

- Länsimaisen moraalikäsityksen kuuluu, että me puolustamme aina pienempää, heikompaa, ja kasvollista toimijaa: uhria. Tässä tapauksessa Assange on pieni toimija kaukaisesta Australiasta, ja yrittää auttaa meitä kertomalla maailman pahuudesta. Totta kai intuitiivis-psykologisella tasolla sympatiat kääntyvät nimenomaan hänen puoleensa, professori pohtii.

Aki-Mauri Huhtinen ei halua arvailla, mitä tarinassa tapahtuu seuraavaksi.

- Tähän tarinanmuotoiseen uutiskerrontaan ei kuulu, että veikataan. Katsotaan mitä Wikileaksista ja Pentagonista kerrotaan huomenna ja ylihuomenna.

Lue myös:

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.