Mainos

Näin Viro itsenäistyi uudelleen 25 vuotta sitten – Suomi auttoi salassa

Virossa valmistaudutaan maan toisen itsenäistymisen 25-vuotisjuhliin. Viro itsenäistyi 20. elokuuta 1991 Neuvostoliiton keskusvallan ja Mihail Gorbatshovin aseman horjuessa.

Historiantutkijan Heikki Rausmaan mukaan Gorbatshovin valinta Neuvostoliiton johtoon vuonna 1985 käynnisti Viron itsenäisyyspyrkimykset.

Gorbatshov vapautti Neuvostoliiton olosuhteita harjoittamalla uudenlaista politiikkaa. Hän antoi enemmän liikkumavaraa niin neuvostokansalaisille kuin neuvostotasavalloille.

– Neuvostoliiton taloudellinen tilanne oli 1980-luvun alkupuolella huono. Vanhat miehet olivat aina vuoden tai pari vallassa, ja sitten he kuolivat. Sen jälkeen nostettiin toinen vanha mies keulakuvaksi. He eivät kyenneet tekemään minkäänlaisia uudistuksia, Rausmaa kertoo.

Rausmaa on tehnyt väitöstutkimuksensa Suomen ja Viron poliittisista suhteista 1980-1990-luvun taitteessa.

Gorbatshovin oli määrä hoitaa Neuvostoliiton talous vakaalle pohjalle ja näin ollen turvata Neuvostoliiton suurvalta-asema.

– Gorbatshov oli älykäs mies, ja hän huomasi, että sitä ei voi tehdä pelkillä iskulauseilla. Täytyy pystyä oikeasti keskustelemaan ja tekemään konkreettisia uudistuksia.

Gorbatshov lanseerasikin perestroikan eli uudistuspolitiikan ja glasnostin eli avoimuuspolitiikan, jotka Rausmaan mukaan mahdollistivat asioista keskustelemisen – ja Viron toiveet itsenäisyydestä.

– Ennen perestroikaa ja glasnostia Neuvostoliitossa ei ollut ympäristö- eikä mitään muitakaan ongelmia – virallisesti. Mistään ei saanut ainakaan virallisesti puhua tai kertoa, Rausmaa kertoo.

Suomi antaa apua salassa

Rausmaan mukaan Suomessa kansa tuki Viron itsenäistymishanketta valtavasti – niin aineellisesti, moraalisesti kuin muutenkin. 

– Eihän Viro varmaan mistään saanut niin paljon tukea ja sympatiaa kuin Suomesta, jos puhutaan kansalaisyhteiskunnasta. Suomen ulkopoliittisen johdon suhtautuminen oli tosiaan hieman kaksijakoista.

Suomen ulkopolitiikan kulmakiviä oli pitää hyvät suhteet Moskovaan, joten Suomi ei voinut osoittaa avointa tukeaan Viron itsenäistymiskehitykselle.

Rausmaan mukaan Suomi ei kuitenkaan halunnut jäädä täysin passiiviseksi, koska Virosta otettiin vuodesta 1988 alkaen paljon yhteyttä Suomen valtionhallintoon ja pyydettiin apua.

Virosta myös ehdotettiin erilaisia yhteistyömahdollisuuksia, koska Viro tarvitsi apua oman valtion rakennusprojektissa. Rausmaan mukaan Suomi myös vastasi tähän avunpyyntöön – "kulttuuriyhteistyöllä".

– Järjestettiin, että muodollisesti oli kyse kulttuuriyhteistyöstä Suomen ja Viron välillä, mutta mielestäni presidentti Mauno Koiviston sanonta tammikuussa 1989 kuvaa tilannetta hyvin: Kun pohdittiin, mitä kaikkea kulttuurin nimissä voi tehdä ja kuinka pitkälle voi mennä, antoi Koivisto evästykseksi, että "kyllä kulttuurin nimissä voi harrastella aika paljon", Rausmaa hymähtää. 

Kulttuurien välistä avunantoa

Seuraavien vuosien aikana tehtiinkin paljon. Viro sai Suomen valtiolta paljon koulutus- ja aineellista apua. Kaikki tehtiin Rausmaan mukaan mahdollisimman huomaamattomasti.

– Voi sanoa, että annettiin vähän niin kuin keittiön kautta.

Suomalaiset kantoivat yhteistyön merkeissä Viroon tavaraa aina raamatuista moottorisahoihin ja kopiokoneisiin. Tavaroiden sanottiin olevan "tuliaisia".

Rausmaan mukaan virolaisten auttaminen oli moraalinen kysymys tavalliselle suomalaiselle.

– Katsottiin, että Viro on täysin epäoikeudenmukaisesti menettänyt itsenäisyytensä. Virolaiset koettiin emotionaalisesti heimokansaksi, sukulaisiksi. Varsinkin, kun suomalaiset muistavat hyvin toisen maailmansodan tilanteen. Olisi voinut käydä niin, että Suomi olisi joutunut samaan tilanteeseen kuin Viro ja muut Baltian maat eli Neuvostoliiton miehittämäksi.

– Kun tiedetään, että sekin olisi ollut mahdollista, on ihan ymmärrettävää, että suomalaiset tukivat Viroa itsenäisyyspyrkimyksissä.

Myös oma turvallisuus mietitytti Suomea

Suomella oli koetun sukulaisuuden lisäksi myös muita intressejä, joiden vuoksi Viron itsenäistymistä oli hyvä avittaa.

– Jos ajatellaan Suomen kansallisia- ja turvallisuuspoliittisia etuja, ilman muuta Suomen kannalta on parempi, että Suomenlahden etelärannalla on itsenäinen pikkuvaltio kuin osa suurta Neuvostoliittoa. Mutta eihän tällaisella päämäärällä voinut lähteä avoimesti ajamaan politiikkaa.

Jo presidentti Urho Kekkonen näki saman kuin Koivisto. Kekkonen teki Viroon epävirallisen vierailun vuonna 1964, ja kutsui Suomeen palattuaan estofiilejä ja muita Virosta kiinnostuneita Tamminiemeen.

Siellä Kekkonen painotti, että Suomen kansallinen etu vaatii virolaisuuden tukemista Virossa.

Hiljaisen avun arvo ymmärrettiin

Rausmaan mukaan Virossa kuitenkin ymmärrettiin, ettei Suomi halua ärsyttää Moskovaa ja rikkoa suhteitaan, joten Suomi ei voinut tukea Viron itsenäistymistä äänekkäästi. 

– Käsittääkseni Viron poliittisessa johdossa olevat henkilöt ymmärsivät oikein hyvin myös sen arvon, mikä tällä hiljaisella avulla oli.

Rausmaan mukaan Suomen apu on osasyy siihen, että Viro on esimerkiksi elintasoltaan paremmassa asemassa kuin toiset entiset neuvostotasavallat Latvia ja Liettua.

– Virossa kehitys on ollut paljon nopeampaa kuin Latviassa ja Liettuassa, jossa elintaso vielä neuvostokauden lopulla oli samalla tasolla kuin Virossa. Tällä hetkellä Virossa elintaso on korkeampi, siellä on vähemmän korruptiota ja parempi hallintokäytäntö ja niin edelleen. Viro on onnistunut aika hyvin oman valtion rakennustyössään.


– Latvia ja Liettua eivät ole saaneet tällaista apua. Ehkä pienissä määrin, muttei mitenkään samalla tavalla kuin Viro sai apua Suomelta.

Avun salassapito onnistuikin hyvin – jopa siinä määrin, että Rausmaa ei usko suuren osan suomalaisista tai virolaisista tietävän edelleenkään, kuinka paljon Suomi auttoi Viroa sen itsenäisyyspyrkimyksissä.

– Suomi ei halunnut annetusta avusta julkista kiitosta Virolta, koska asiaa ei haluttu julkistaa. Se onnistui niin hyvin, että sekä Suomessa että Virossa jäi aidosti sellainen kuva, että Suomi suhtautuu viileästi Viron itsenäisyyskehitykseen.

Rausmaa uskoo, että suurin osa suomalaisista ja virolaisista ajattelee edelleen Suomen suhtautuneen viileästi Viron itsenäisyyskehitykseen.

Itsenäisyyden alkuvuodet

Viro aloitti toisen itsenäisyyden aikansa huonossa tilanteessa, sillä Neuvosto-Viron talous oli raunioina. 

– Kaikki kun piti rakentaa tyhjästä. Tai ehkä vielä huonommista lähtökohdista kuin tyhjästä, koska siellä oli neuvostoaikaisia asenteita taustalla vaikuttamassa, joten markkinatalousjärjestelmän ja vapaan demokraattisen yhteiskunnan omaksuminen oli kivulias prosessi, Rausmaa sanoo. 

Rausmaan mukaan Viro on kuitenkin onnistunut hämmästyttävän hyvin rakennustyössään viimeisten 25 vuoden aikana. 

– Virossa otettiin alusta asti tavotteeksi ja päämääräksi mahdollisimman paljas kapitalismi eli markkinatalous, jossa valtio rajoittaa mahdollisimman vähän taloudellista toimintaa.

– Tietysti eläkeläiset ja valtion viroissa olevat henkilöt, joiden elintaso ei ole noussut kovinkaan paljon, ovat maksaneet kovan laskun. Joka tapauksessa Viron kansantalous on saatu jaloilleen tällä tavalla.

Viron ja Neuvostoliiton suhteet

Itsenäinen Viro lähti suuntaamaan päinvastaiseen suuntaan kuin missä se oli Neuvostoliiton alaisuudessa ollut.

Talouspuolella päämääräksi otettiin vapaa markkitalous, ja samalla päätettiin integroitua mahdollisimman tiiviisti lännen kansainvälisiin rakennelmiin, kuten EU:hun ja Natoon.

– Virossa lähdettiin siitä, että he eivät halua enää koskaan olla yksin. Heillä oli niin karvas kokemus toisen maailmansodan ajalta. Myös 45 vuoden mittainen neuvostomiehitys sai aikaan, sen että he eivät halunneet enää ikinä tilanteeseen, jossa he ovat Neuvostoliiton – tai Venäjän – armoilla, Rausmaa kertoo.

Viron johdonmukainen politiikka kantoi hedelmää, ja vuonna 2004 Virosta tuli sekä Naton että EU:n jäsen.

– Sinänsä turvallisuuspoliittinen tilanne ja ongelmakenttä Suomella ja Virolla ovat ihan samanlaisia, eihän kummallakaan maalla ole mitään muuta turvallisuusuhkaa kuin Venäjä.

– Virossa tähän turvallisuusuhkaan on vastattu erilailla kuin Suomessa, mutta Viro onkin niin pieni maa, että on varmaan ihan realistista ajatella, että yksin he eivät millään tavalla pysty takaamaan oman maansa itsenäisyyttä ja turvallisuutta, Rausmaa pohtii.

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.