Mainos

Passikauppa miljardibisnestä – useat maat myyvät kansalaisuuksia rahalla

Loma Karibialla on päättynyt. Kotona odottaa räntä ja pimeä talvi. Mitä jos jäisi palmujen alle lopullisesti? Helppoa, jos taskussa on hieman ylimääräistä. Ja passinkin saisi heti.

Kansalaisuuksien ostaminen rahalla on lisääntynyt maailmalla. Fortune-lehden mukaan kansalaisuusbisneksessä pyörii vuosittain noin kaksi miljardia dollaria.

Karibia tarjoaa nopeammat ja edullisimmat vaihtoehdot. Jos alueen saarihyppelyllä on ihastunut Dominicaan, kansalaisuuden saa edullisimmin ja nopeasti sijoittamalla satatuhatta dollaria julkista tai yksityissektoria tukevaan rahastoon.

Antigua ja Barbudassa, Grenadassa sekä Saint Kitts ja Nevisissä passi maksaa 250 000 dollaria. Alle miljoonalla siis saisi neljän maan passit.

Ei tarvitse vaivautua paikan päälle

Jos kuitenkin käy niin, ettei pääsisi itse Karibialle työkiireiden takia kuin vasta vuoden päästä, tai ei ole niillä koskaan käynyt eikä löydä saarivaltioita edes kartalta, ei hätää. Byrokratia hoituu käymättä paikan päällä. Antigua ja Barbudassa pitää tosin pitää viettää viisi päivää – viiden vuoden aikana.

Ilmiö ei rajoitu trooppiselle vyöhykkeelle. Investoimalla hankittuja kansalaisuuksia saa Kyprokselta, Maltalta ja Unkarista Singaporeen ja Yhdysvaltoihin.

Karibian ulkopuolella passia ei kuitenkaan lyödä kouraan heti. Joissakin maissa vaaditaan oleskelulupaa ja maassa asumista merkittävän ajan vuodesta, tosin esimerkiksi Espanjassa ja Irlannissa ei tarvitse viettää aikaa. Itse kansalaisuuden saaminen myös kestää. Singaporessa kaksi vuotta, Bulgariassa ja Australiassa viisi, Sveitsissä 12 vuotta.

Ranska vaatii 10 miljoonaa euroa

Kansalaisuutta aikovalla on oltava pääomaa. Ranska vaatii 10 miljoonan euron investoinnit, Portugali 500 000 euroa. Yhdysvallat vaatii 500 000 dollaria ja kymmenen ihmisen työllistämisen, jotta pääsee hakemaan EB-5-viisumia ja tietä kohti passia.

Monessa EU-maassa, kuten Kreikassa, Ranskassa, Latviassa, Espanjassa ja Unkarissa niin kutsuttu talouskansalaisuusohjelma on käynnistetty tällä vuosikymmenellä, käy ilmi IMF:n viime vuonna julkistamasta Too Much of a Good Thing? -raportista.

Ainakin Karibialla passien painokoneet pyörivät. Saint Kitts ja Nevisin väkiluku on noin 55 000. Maa antaa rahaa tai isoa kiinteistösijoitusta vastaan yli 2 000 kansalaisuutta vuodessa, todetaan tuoreessa London Review of Booksissa (LRB). Aiheesta on kirjoittanut The Cosmopolites -kirjan Al-Jazeeran toimittaja Atossa Araxia Abrahamian.

Kiinalaiset ja venäläiset hankkivat

Varakkaat ihmiset hakevat passeja monesta syytä. Eniten talouskansalaisuuksia shoppailevat IMF:n raportin mukaan kiinalaiset ja venäläiset. Lähi-idän tilanne on lisännyt sieltä tulevien hakemuksia.

– Aivan kuten sijoittaja monipuolistaa sijoitussalkkuaan, hän haluaa laajentaa passisalkkuaan, sanoi toissa vuonna BBC:lle passikuninkaaksikin kutsuttu Christian Kalin, joka neuvoo asiakkaitaan passiasioissa ja konsultoi valtioita passiohjelmissa.

Veronkierto merkittävä syy

Yksi merkittävä syy hankkia lisäkansalaisuus on verot, kauniisti puhuttuna verosuunnittelu, eli käytännössä veronmaksun välttäminen. Esimerkiksi Saint Kitts ja Nevisillä tulovero-ja pääomatuloveroprosentti ovat pyöreä nolla.

Yhdysvaltain verolainsäädäntö tosin vaatii, että yhdysvaltalainen maksaa veronsa Yhdysvaltoihin niin kauan kun on maan kansalainen.

Jemenin, Irakin tai Afganistanin passeilla eivät monet ovet aukea. Karibian saarilta esimerkiksi on päässyt viisumivapaasti EU:hun vuodesta 2009. EU-maiden passi taskussa on vaivattomampaa matkusta, puhumattakaan monista muista taloudellisista ja sosiaalisista eduista.

Pienen maan passi turvallinen

Huomaamattoman saarivaltion passi voi olla myös turvallisuuskysymys. Tiukassa tilanteessa Dominican passin vilauttaminen Ranskan tai Yhdysvaltain passin sijaan voi pelastaa hengen. Levottomimmista maista voi tuoda perheensä turvaan uusien passien turvin, kunhan vain maksaa perheenjäsenistä koituvat lisäkulut.

Globalisoituneessa maailmassa passit ovat myös status- ja turhamaisuuskysymys. Antiguan ja Barduban passia löyhyttelemällä viestii, että dokumentin kantajalla on siellä myös hulppea rantahuvila ja jahti sen rannassa.

Passiohjelmia myös arvostellaan.

Rikollisen rahan uhka

Vaikka passeja rahaa vastaan myöntävät valtiot sanovat tutkivansa hakijoiden taustat, se on joskus helpommin sanottu kuin tehty. Rikolliset voivat piilottaa taustaansa ja omia tai yhtiöidensä rikollisia toimia niin, ettei pienen saarivaltion resurssit riitä kaiken penkomiseen. Vaarana on myös viranomaisten lahjonta, kiristys tai muu uhkailu.

Erityisesti pienille valtioille passiohjelmien tuomat rahat ovat myös riski. Talousuutistoimisto Bloombergin mukaan vuonna 2013 Saint Kitts ja Nevis ansaitsi passeilla 74 miljoonaa dollaria, kymmenesosan koko maan kansantaloudesta. LRB:n mukaan maan passibisneksen arvo on jopa neljännes bruttokansatulosta, enemmän kuin maan verotulot.

Vauraus voi suututtaa paikallisia

Talouskansalaisten sijoitukset voivat luoda asuntokuplia ja nostaa paikallisten asukkaiden asumiskuluja, ja synnyttää tyytymättömyyttä ympärillä noussutta, suljettujen porttien takana olevaa vaurautta vastaan.

Äkilliset suuret tulonlisäkyset valtionbudjetteihin voivat johtaa korruptioon, talouden ylikuumenemiseen, inflaatioon tai muuten holtittomiin investointeihin, eivätkä ne välttämättä tue paikallista tuotantoa ja reaalitaloutta. Passitulot voivat myös kuihtua äkkiä vaikka kansainvälisen painostuksen takia. Iso äkillinen lovi budjettiin tietää vaikeuksia.

Levottomassa maailmassa passibisnes kuitenkin näyttää tuottoisalta bisnekseltä.  


Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.