Mainos

Pohjois-Koreasta paennut: Halusimme vain saada ruokaa

Seitsemäntoista vuotta sitten pohjoiskorealainen Eunsun Kim makasi kotinsa lattialla ja ajatteli kuolevansa.   

Yksitoistavuotias tyttö oli ollut lähes viikon yksin kotona ja syömättä. Kimin isosisko ja äiti olivat lähteneet etsimään perheelle ruokaa naapurikaupungista.  

 Eunsun Kim pakeni kahdesti Pohjois-Koreasta  

-Eunsun Kim, 28, syntyi Pohjois-Korean Undokissa. Kaupunki sijaitsee maan pohjoisosassa Kiinan ja Venäjän rajan tuntumassa.  
-Perheeseen kuuluvat äiti ja sisar sekä Kiinassa asuva velipuoli. Perheen isä menehtyi nälkään vuonna 1997 Pohjois-Koreassa.  
-Pakeni Pohjois-Koreasta perheensä kanssa 12-vuotiaana Kiinaan. Siellä ihmiskauppiaat myivät hänen äitinsä vaimoksi kiinalaiselle maanviljelijälle.  
-Perhe karkotettiin Kiinasta takaisin Pohjois-Koreaan, jossa he joutuivat vankileirille.  
-Leiriltä vapauduttuaan perhe pakeni Kiinaan ja sieltä Etelä-Koreaan salakuljettajien avulla.  
-Asuu nyt Soulissa, jossa opiskelee Sogangin yliopistossa Kiinan kulttuuria ja kieltä. Työskentelee myös pohjoiskorealaisia auttavassa ihmisoikeusjärjestössä.  
-On kirjoittanut kokemuksistaan kirjan "Pohjois-Korea - yhdeksän vuoden pakomatka helvetistä". Kirjan suomenkielisen version on julkaissut kustannusyhtiö Siltala.  

Kaikki kodin huonekalut oltiin myyty ruoan saamiseksi - paitsi seinällä olevien johtajien Kim Il-sungin ja Kim Il-jongin kuvat. Niiden myynti olisi ollut rangaistava rikos.  

Oli vuosi 1997, ja Pohjois-Koreaa koetteli nälänhätä. Sitä Kim ei tiennyt, eikä muutenkaan osannut kritisoida maan autoritääristä järjestelmää.  

– Pidin maatamme paratiisina. Nälänhädän kerrottiin johtuvan Yhdysvaltain tai Etelä-Korean toimista - ei johtajistamme.  

Järjestelmän pönkittämisestä piti huolta esimerkiksi valtion koulujärjestelmä, jossa opiskeltiin muun muassa suurten johtajien uroteoista.   

Kansalaiset pidettiin nöyrinä myös kouluissa ja työpaikoilla järjestettävissä itsekritiikki-istunnoissa. Päivittäisiin istuntoihin oli pakko osallistua ja tunnustaa järjestelmää kohtaan tekemänsä virheet.

Ihmiskaupan uhriksi

Perheen elinolot kävivät sietämättömiksi. Kun perheen isä menehtyi nälkään, Kimin äiti teki vaarallisen päätöksen Kiinaan paosta.  

-Pakomme ei ollut sankariteko, vaan keino selvitä. Emme olleet kriittisiä järjestelmää kohtaan - halusimme vain saada ruokaa.  

Perhe pääsi Kiinaan, mutta siellä odottivat uudet vaikeudet. Perhe eli maassa laittomasti ja karkotuksen pelossa.  
-Aina kun näimme poliisin, sydän hyppäsi kurkkuumme.  

Heikosta asemastaan johtuen pohjoiskorealaiset ovat helppo uhri ihmiskauppiaille. Myös Eunsun Kimin perhe joutui heidän uhrikseen, ja parittaja myi äidin vaimoksi kiinalaiselle maanviljelijälle.  

Äidin aviomies kohteli heitä ala-arvoisesti.  Perhe joutui paiskimaan kaikki päivät rankkoja töitä pellolla, ja mies pakotti Kimin äidin synnyttämään itselleen lapsen.  

Kun perhe jäi kiinni laittomasta maassa oleskelusta, ei mies auttanut heitä. Edessä oli paluu Pohjois-Koreaan.

Vankileiriltä vapauteen

Pohjois-Koreassa perhe joutui vankileirille rangaistuksena. Leirillä heitä pahoinpideltiin ja pakotettiin orjuutta muistuttavaan pakkotyöhön. Vankien julkiset teloitukset olivat myös arkipäivää.  

-En ajatellut leirillä tulevaa. Niin kauan kuin olimme hengissä, oli vain elettävä eteenpäin. Pienet asiat antoivat toivoa, kuten siskoni enneuni siitä, että pääsemme vapaaksi.  

Perhe pääsikin vapaaksi, ja pakeni jälleen Kiinaan ja sieltä myöhemmin Etelä-Koreaan salakuljettajien avulla.  

Etelä-Koreassa Kim pystyi viimein elämään vapaana, mutta uuteen yhteiskuntaan sopeutuminen vei aikaa. Monille pohjoiskorealaisille sopeutuminen kilpailuhenkiseen Etelä-Koreaan on vaikeaa.   

-Olin vapaa, mutten osannut nauttia siitä. Tunsin oloni yksinäiseksi ja jouduin opettelemaan kaiken uudestaan.  

Kimin oli myös vaikea hyväksyä, että vuosikausia hänelle toitotettu ideologia ei ollutkaan lopulta oikea.  

-Vuosien aivopesua ei pysty pesemään yhdessä yössä pois. Vankileirilläkin tunsin vihaa henkilökuntaa kohtaan, joka kohteli meitä huonosti - en johtajiamme kohtaan.  

Nyt Kim opiskelee yliopistossa ja sanoo sopeutuneensa uuteen elämään.  

-Haluan elää tavallista elämää, jota minulla ei aiemmin ole ollut. Mitään jännittävää en kaipaa.  
-Haluan olla myös esimerkki pohjoiskorealaisille, että on mahdollista menestyä ja olla onnellinen.   

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.