Mainos

Rita Strömmer, Afganistan

18-20.10 PANJSHIR FOB LEIJONA

Armeija on tehokas. Niin myös nyt. Viereisessä vanerikopissa nukkuu sotilas, joka puhuu pitkään. "Ti amo, mi amo". Sitä kutsutaan koti-ikäväksi.

Panjshir on mujahedinien, vapaustaistelijoiden, kotiseutua. Näillä vuorilla niin taleban-liike kuin venäläisetkin saivat selkäänsä. Joen varrella on raunioituneita taloja, joihin ihmiset aikanaan pakenivat, pois uskonnollisten fanaatikkojen jaloista. Panjshirin, alkuperäisten mujahedinien uskonto on erilaista, kuin mitä taleban tarjoaa. Täällä ei haluta tappaa siviilejä.

Yhdysvaltalainen komentaja, isäntämme leijonaleirissä, on mielestäni yksi niistä sotilaista, joita kansainvälinen yhteisö ehkä tarvitsee eniten. Hän toimii "comprehensive aproach" idealla. On toiminut koko ajan. Hän vaikuttaa oikeasti kiinnostuneelta paikallisista ihmisistä. Siitäkin huolimatta, että asiat eivät aina suju suunnitelmien mukaan. Myös suomalaiset rauhanturvaajat ovat toimineet tämän "uuden" strategian mukaan. Kanssakäymistä paikallisten kanssa on painotettu.

Kielimuuri on täällä kaikkein hankalin este kunnon kommunikoinnille. Kulttuuri tietysti toinen. Näistä enemmän tv-ruudussa...

20-21.10 Mazar-e Sharif

Tiukka vaihto Kabulissa helikopterista lentokoneeseen. Kolme varttia ja laskeudumme pienelle lentokentälle, Vastaan tepastelee täydessä varustuksessa suomalainen rauhanturvaaja. Olemme tulleet Mazariin.

Odotin tätä, mutta en ollut varma. Siitä lähtien kun iskut suomalaisia vastaan lisääntyivät, on ollut turhauttavaa yrittää raportoida niistä kotitoimituksesta. Vihdoin pääsen tunnustelemaan ilmapiiriä suomalais-ruotsalaisessa tukikohdassa.

Kaikki on organisoitua. Siirrymme toiseen maailmaan. Kotiruokaa. Ruotsalaisia parlamentin jäseniä. Illastamme yhdessä ja minulle kerrotaan, kuinka tervettä on keskustella siitä, että joukkojamme on täällä. Ruotsi on keskustellut jo kauemmin. Naapurissa ollaan siinä vaiheessa, että tänne lähetetään lisää väkeä. Komentaja sanoi, että tärkeintä täällä toimiville sotilaille on kotimaan tuki. Jäin miettimään, missä vaiheessa me olemme? Ymmärrämmekö me oikeasti, miksi nyt lähes parisataa suomalaista sotilasta partioi henkensä uhalla Afganistanissa? Tilannehan on muuttunut, siitä kaikki ovat yhtä mieltä. Tästä lisää ensi viikolla.

Voi todeta, että täällä "comprehensive approach" on kutakuinkin voimissaan....

Vaaleista Parin viikon kuluttua pitäisi nyt sitten olla vaalien toinen kierros. Suomalaiset ovat mukana huolehtimassa siitä, että edes äänestäminen olisi turvallista. Ja kun suomalaisia lähtee, tilalle tulee ruotsalaisia Mutta miten voidaan välttää ensimmäisen kierroksen vilppi-ilmiö?

Istumme Mazarin lentokentällä ja odotamme konetta. Lento on peruttu. Ja sitten taas ei. Ehkä se lähtee, ehkä ei. Logistiikka on Afganistanin ja rauhanturvaajien kolmas painajainen...

17.10 Kabul

Hämmästyin hetkeksi. Kabulin lentokentällä oli muitakin kuin sotilaskoneita ja -koptereita. Ariana-lentoyhtiön lisäksi ainakin Safi. Viimeksi ei ollut. Innostus ei silti jatkunut kovinkaan pitkälle lentokentän tarkastuspisteiden jälkeen.

Istun autossa, joka kyntää yhtä Kabuliin johtavista kuoppaisista hiekkateistä kuin jyrä. Vastaan tulee hevosrattaat kuormineen (perhe), lapsia paljettimekoissa arkiaskareissa, ruuhkaa, morsiuspukuja myyvä kauppa ja mies, joka on heittänyt juuri teurastetun vuohen olkapäälleen. Pienen hetken elämää ja taas ollaan paikassa, missä piikkilangat ja bunkkerit, hiekkasäkit ja gurkha-sotilaat vartioivat aluetta, jonka oletetaan olevan näillä toimepiteillä turvallinen. Katot on panssaroitu. Ilmalaivasta kuvataan koko kaupunkia.

Kabul on täynnä ihmisiä, jotka suojelevat itseään ja ihmisiä, joita itseään suojelevien ihmisten tulisi suojella.

Kuuntelin tänään mielenkiinnolla amerikkalaiskenraalia, afgaaniarmeijan kouluttajaa, joka on päättänyt toteuttaa haasteen 240 000 sotilaan paikallisista koostuvasta armeijasta. Hän kertoi lukeneensa vaikuttavan kirjan ennen Afganistaniin saapumistaan. Kenraali kertoi ottaneensa opikseen lauseesta "joskus on kuunneltava, mitä vuorilla on sanottavanaan". Sopii toivoa, että "comprehensive approach" kuuntelee afgaaneja.

16.10 Pitkä matka

Pääsy Afganistaniin kestää. Toisaalta lentäminen on tässä vaiheessa hyväksi. Ensinnäkin voi vielä kääntyä Dubaista takaisin, mikäli matka kaduttaa. Todennäköisesti jatkan perille asti, sillä Dubaista Kabuliin on lyhyempi lento. Yösydännä se tuntuu miellyttävämmältä. Parhainta on kuitenkin se, että ehtii paneutumaan edellispäiviän sanomaan. Olin pelkkänä korvana Naton päämajassa Brysselissä.

Erilaisissa mielenkiintoisissa puheenvuoroissa mainittiin useita kertoja sanat "comprehensive approach". Se on tämän hetken tärkein Afganistanista ja Naton päämajasta kantautuva viesti, jos ei ota huomioon alituisia pyyntöjä saada Afganistaniin lisäjoukkoja. Toisaalta nekin liittyvät comprehensive approach-sloganiin. Kyseessä on strateginen muutos, joka on jo alkanut Afganistanissa. Comprehensive approach suojelee siviilejä pahiksilta. Tosin näin maallikkona ajattelee, että sitähän rauhanturvaaja toivon mukaan muutenkin tekee.

Fraasi on siitä huolimatta syytä ottaa vakavasti ja aion perehtyä siihen perusteellisesti päästyäni määränpäähän. Kahdeksan vuoden levottomuudet ja Taliban-liikkeen vahvistuminen (-tässä puolestaan ihmettelen, miksi Puolustusvoimissa epäiltiin järjestön vahvistumista, kun Brysselkin on siitä tietoinen...) paikallisten sekä ISAF tai OEF sotilaiden loukkaantumiset ja kuolemat ... Luulen, että comprehensive approach alkaa olla Afganistanissa niitä viimeisiä oljenkorsia. Lisäksi se ei kuulosta edes kaukaisesti miehitykseltä, "invasion" tai sodalta, "war".

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.