Mainos

Saaressa piileskelleen sipsimiehen äiti: Kävin pojan piilomajan vieressä

Kolme viikkoa sipsien, suklaan ja veden voimalla Helsingin edustalla Pihlajasaaressa piileskelleen nuoren virolaismiehen kokemukset ovat jättäneet jälkensä myös nuorukaisen omaisiin.

Miehen äiti sanoo rukoilleensa Jumalalta ihmettä, jotta poika löytyisi jostain elossa. Äiti myös järjesti aktiivisesti poikansa etsintöjä Suomessa.

27-vuotias virolaismies hyppäsi Tallinnasta Helsinkiin matkalla olleesta laivasta maaliskuun lopussa laivan ollessa juuri saapumassa Länsisatamaan. Hyppy tallentui laivan turvakameroiden nauhalle. Poika itse sanoo hypänneensä maaliskuisena keskiviikkona jääkylmään Suomenlahteen tarkoituksenaan hukuttaa itsensä. Poikaa etsittiin alueelta muun muassa helikopterivoimin, mutta häntä ei vielä tuolloin löydetty.

Äiti sanoo virolaisen TV3:n haastattelussa, että hän lähti etsimään poikaansa lähes välittömästi saatuaan tiedon hypystä.

- Lähdimme jo perjantaina Helsinkiin ja yritimme saada etsintöjä käyntiin. Viranomaiset olivat kuitenkin sitä mieltä, ettei jääkylmässä vedessä selviä kovinkaan pitkään. Uusia etsintöjä ei järjestynyt, äiti kertoo.

Poikaansa tiukasti haastattelun aikana halaava äiti sanoo saaneensa kyydin Pihlajasaareen rannalla venettään kunnostamassa olleelta mieheltä.

- Saaressa ei näkynyt mitään jälkiä tai merkkejä kenestäkään. Nyt tiedän, että seisoin sen majan seinän takana, jossa poikani värjötteli.

Äiti oli varma olinpaikasta

Kolme viikkoa, jolloin pojan kohtalosta ei tiedetty mitään, olivat äidille piinallista aikaa. Nyt karkulainen on kotona ja muistelee tapahtunutta jo välillä naureskellenkin. Toimittajan pitkän vierailun aikana pojalle on ehditty kattaa myös kunnon ateria. Pöydässä on paistia, perunoita ja kaikenmoisia lisukkeita. Virolaiseen tapaan pulaa ei ole myöskään makeasta.

- Muutamien viimeisten päivien aikana saarella sain lämmitettyä itselleni myös makaronia. Laitoin päälle paljon ketsuppia. Se maistui taivaalliselta, muistelee nuorukainen kylmää leirielämäänsä.

Äiti kertoo olleensa koko ajan varma, että hänen poikansa ei ole Suomenlahden pohjassa vaan jossain Pihlajasaaressa.

Kolmen viikon odotus päättyi tunteita nostattaneeseen puhelinsoittoon.

- Olin juuri lukenut Raamattua ja rukoillut todella lujasti, että poikani löytyisi kunnossa. Puhelin soi, ja sieltä sanottiin suomeksi yksi sana: "hetkinen". Luulin, että nyt saan tietää ruumiin löytymisestä. Ei, soittaja sanoi hetkisen siksi, että antoi luurin pojalleni. Seuraavaksi puhelimessa sanottiinkin: "Tere, siin Roland".

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.