Mainos

Toimittaja Rita Strömmer Romaniassa

26.8.2010

Viimeinen päivä valkeni pilvisenä. Odotettu ilmiö lähes 40 asteen helteiden jälkeen. Tietysti myös sopiva päivä kierrellä ja kuvata Romanian pääkaupunkia ja tavata keskuspankin johtaja. Hän odottelee kuulemma jo kovasti ulkomaisia investointeja.

En ole pitkään aikaan nähnyt missään yhtä paljon Ferrareja, Maserateja ja Jaguareja. Porcheja osui samaan risteykseen yhtä aikaa kolme. Tietty myös Audeja ja Mersuja sellaisissa kokoonpanoissa, joita tällaisena maallikkona ei tiennyt olevan olemassakaan. Ainakin osittain tämä kertoo siitä, että joillakin täällä (eli oligarkeilla) tuntuu pyyhkivän erinomaisen hyvin. BMW:n citymaasturi (se kutonen?) on sen verran yleinen, että siihen ei kiinnitä enää erityistä huomiota.

Tietty hienot autot kertovat rahan lisäksi myös macho-kulttuurista.

Bukarest on erikoinen kaupunki, sillä iloisessa sekamelskassa on sosialismia, keskiaikaa, modernia…värikästä. Auttaisi, jos ei tietäisi siitä toisesta Romaniasta.

Mutta näin loppumetreillä ei ole syytä vaipua melankoliaan, vaan siirtää vastuu romaneista EU:lle (kuten minulle jälleen vakuuteltiin). Ajattelinkin kertoa tässä tänään kuulemani vitsin, joka liippaa Romanian lähihistoriaa ja joka kerrottiin minulle ortodoksikirkon ulkopuolella:

Kaksi erityisen syntistä miestä kuoli ja he saivat valita menevätkö läntiseen helvettiin vai itään.

Toinen miehistä valitsi heti lännen, toiselle jäi itä.

Kului jonkin aikaa ja miehet tapasivat helvettien rajalla. Alkoi kiivas vertailu.

Länteen mennyt kertoi siitä hirveästä tehokkuudesta, jota pirut harrastavat kiduttaessaan ja kiusatessaan syntisiä. Oli hammasten kiristystä päivät pitkät.

Itään mennyt kuunteli kiinnostuneena ja pääsi sitten vertaamaan omia kokemuksiaan: idässä on sellainen ongelma, että aina joku tarpeellinen kidutusväline puuttuu, eikä itse toimeen päästä. Ja sitten kun koko välineistö on saatavilla, pirut istuvat kokouksessa.

Kiitos Catalin, Jeni ja Marco!

Ps. Draculan linna on myytävä! Maksaa 50 miljoonaa.

25.8.2010

Sirkushuveista ja taloudesta

Tänään on ruodittu romaniasiaa oikein joukolla. Aamupäivällä tapasin parinkin eri järjestön edustajia ja pistäydyin kurkistamassa romanien kerroshökkeliin.

Siellä asui parikymmentä perhettä. En aio tässä kertoa sen enempää romanien asuinoloista, köyhyydestä tai muustakaan kurjasta. Kuvat kertonevat niistä sitten enemmän.

Sen sijaan kerron erittäin huvittuneesta romanimiehestä, jota ei pidetä romanimiehenä, sillä hän on varakas ja opiskellut. Sehän ei tietenkään vielä takaa minkään valtakunnan sydämensivistystä eikä viisautta, mutta tällä kaverilla on ilmeisesti myös näkemystä, sillä hänet on kutsuttu konsultoimaan romaneja koskevissa asioissa ympäri Eurooppaa. Myös Suomeen. Tosin viimeisin kutsu oli hieman hämmentävä, sillä nyt lähestyvä seminaari velvoittaa puhujan maksamaan matkan ja hotellimajoituksen ja sitten jakelemaan neuvoja, joita ei kuulemma viimeksi edes kuunneltu.

Varakas romanimies kertoi, kuinka suomalaisvaltuuskunta kävi taannoin Romaniassa kysymässä neuvoa kasvavaan kerjäläisongelmaan. Me kaikki kuulimme siitä uutisissa. Seuraavaksi hän naureskeli, että jos joku valtuuskunnan jäsenistä olisi kuunnellut mitä hän silloin sanoi, kerjäläistilanne Suomessa voisi olla toinen. Hän oli kuulemma ohjeistanut ja neuvonut. (palaan haastatteluun sitten ruudussa) Nyt hänen mielestään tilanne on kuitenkin ”riistäytynyt” käsistä ja jossain määrin on liian myöhäistä tehdä enää mitään, ellei koko vapaata liikkumista Euroopassa pistetä jäihin.

Lisäksi puhuimme asiasta, joka ei ole niin huvittava. Nimittäin vaaleista ja poliittisista irtopisteistä. Kuinka monta poliitikkoa valitaan Euroopassa sillä perusteella, että hän käyttää romanivastaisuutta (tai muukalaisvihamielisyyttä) vaaliaseena? Ranskassa presidentin romahtanut suosio sai heti hieman nostetta romanien ”vapaaehtoisen paluumuuton” ansiosta. Sen verran näistä paluumuuttajista keskustelin, että osa on jo ilmoittanut lähtevänsä takaisin Ranskaan. Tämän kertoi lentolastillista vastassa olleen järjestön edustaja.

Euroopassa saa siis liikkua vapaasti. Romanimies ennakoi seuraavan ”aallon” tulevan suhteellisen pian, kunhan Serbiassa asuvat romanit luovat kontakteja ja älyävät lähteä liikkeelle kohti pohjolaa. Heitä on kuulemma noin 100 000.

Sirkushuveista

Romanian talous ei ole niin retuperällä kuin esimerkiksi Kreikan. Romanialla on vähemmän lainaa. Tosin investoinnit ovat romahtaneet ja julkisen sektorin palkkoja leikataan nyt neljänneksellä. Nälkävyö kiristyy ja työpaikat ovat kiven alla.

24.08.2010

Kaksi Romaniaa

”Nyt olet nähnyt, että on olemassa kaksi Romaniaa”… lyhyessä ajassa olen kuullut tämän lauseen jo moneen kertaan.

Valaiseva esimerkki kahdesta Romaniasta heti aamutuimaan. Oppaana on Jeni, paikallinen superenerginen puuhanainen, joka asuu uneliaan pikkukaupungin keskustassa. Kaupunki on viehättävä. Upeita keskiaikaisia kirkkoja ja taloja. Jotkut jopa 1300-luvulta. Kadunvarsia koristavat ruusut ja sitä tuntee kävelevänsä postikortissa.

Ajamme muutaman korttelin ja tulemme vanhojen hylätyn näköisten teollisuusrakennusten luo. Tekstiilitehdas ja asuntola. Molemmat kuihtuivat kommunismin myötä ja jättivät jälkeensä tuhansia työttömiä ja kodittomia.

Ovesta juoksee kolme poikaa tervehtimään meitä. Kaikki täällä tietävät, että portin eteen pysähtyneen auton takaluukku on täynnä leipää.

Lienee hyvä huomauttaa, että paikalla ei ole ainuttakaan kerjäläistä, eikä sen puoleen yhtään romani-romanialaista. Pelkästään romanialaisia. Köyhiä. Eniten lapsia.

Isossa rakennusrauniossa ei ole vettä. Sähköä tulee silloin, kun joku saa raapaistua kasaan sen verran rahaa, että kykenee maksamaan sähkölaskun. Sitä ei tapahdu kovinkaan usein.

Yhdestä lapsesta saa kymmenen euroa lapsilisää. Perheessä on neljä lasta eli 40 euroa. Mies käy töissä silloin, kun kouluttamattomalle niitä on tarjolla. Muutama kymppi lisää. Vuokraan menee lähes kaikki.

Verholla jaetun huoneen lattiasta näkyy vain pieniä läikkiä muovipullojen, vaateriekaleiden ja vanhojen patjojen välistä. Aikansa elänyt pesukone vie nurkan. Koska ei ole sähköä, se toimii ruokakaappina. Luukusta eivät murtaudu sisään hiiret tai rotat.

Kontrasti postikorttiin on raju. Kahden Romanian ero autolla on parin minuutin verran. Arjessa se on valovuosi. EU:ssa joku käsittämätön aikavääristymä tai -viive.

Loppukateettina Jenin mies, joka ihmetteli EU direktiiviä valkosipulin kynsien määrästä ja niiden koosta. Jäi askarruttamaan onko olemassa täsmällinen direktiivi siitä, että unionin lapset saavat vettä, ruokaa, sähköä... vai kuuluisiko tämä lähinnä ihmisoikeuksien piiriin?

22.08.2010

Jokaisella tuntuu olevan kerjäämisestä mielipide. Ranskassa se on johtanut häätämiseen/karkotukseen, joka naamioidaan termiin vapaaehtoinen paluumuutto, joka tarkoittaa kahta ”mahdollisuutta”. Jos häivyt nyt, saat ilmaisen matkan ja käteistä. Jos et, joudut häipymään joka tapauksessa, mutta käteistä ei heru.

Kerrostalojen ala-aulassa oli teksti kaupustelu ja asiaton oleskelu kielletty. Asiattomalla oleskelulla tarkoitettiin kulmakunnan pummeja, jotka talvisaikaan hakeutuivat rappukäytävän lämpöön. Se oli tietysti äärimmäisen paheksuttavaa Ne laiskimukset ja siivelläeläjät ! 70-luvulla näistä asioista ei vielä voinut syyttää somaleja…

Suomessa ei kierrellyt Romaniasta tulleita kerjäläisiä eikä afrikkalaisia, vaan ihan kotikutoisia suomalaispummeja, jotka haisivat muistaakseni aika pahalle. Ja tämän tästä myös virtsailivat portaiden alle. Tästähän on seurannut se, että heidän perintönään virtsailu porttikäytäviin on yleistynyt kansanhuviksi ja on nykyään omituinen osoitus vapaudesta ja rohkeudesta. Tämä tietysti vaatii edelleen kohtuullisen määrän alkoholia, joka sekin on pummeille tuttua.

Nyt kun siis todetaan aikojen muuttuneen ja pummimaisten tekojen tulleen jossain määrin hyväksyttäviksi ja arkipäiväisiksi ,pummit pääsevät vähemmällä ja tilalle ovat astuneet ”ne”. Työtä vieroksuvat kerjäläiset Romaniasta. Ja miten ”ne” muuten ovat tänne päässeet? Kuka maksoi ”niiden” matkan? Ja lisäksi ”ne” varastavat.

Mitä jos koko kehityssuunta olisikin ollut toinen? Tällä tarkoitan, että jos elämä on jakanut vähän huonomman eväspussin ja kerjäämisestä, kaupustelusta sekä asiattomasta oleskelusta olisikin jostain syystä tullut yhteiskunnassa hyväksyttävää. Tässä tapauksessa kerjäläinen ja asiaton oleskelija tekisi tarvittavat ilmoitukset verottajalle ja kaupparekisteriin ja kirjoittaisi ylpeänä toimialakseen kerjääminen. Sitten kadulle istumaan kahdeksaksi tunniksi. Miltä tämä yhteiskunta näyttäisi? Olisiko Suomessa enemmän vai vähemmän pummeja? Olisiko Suomessa enemmän vai vähemmän kerjäläisiä?

Sen sijaan, että keskustelu kerjäämisestä on livennyt nyt tässä(kin) kaupustelu ja asiaton oleskelu-tasolle, pitäisiköhän meidän avata tästä(kin) asiallinen debatti. Meistä suomalaisista on tullut yltiötunteellisia. Romanialla ei mene taloudellisesti hyvin, mutta kerjäläisillä menee kyllä oikeassa elämässä vieläkin huonommin. Romaniassahan on myös ihmisiä, joilla asiat ovat ihan ok. Vastuu on vallanpitäjillä, ei meidän tunteenpurkauksillamme, vaikka olisikin helpompi moittia tunteenomaisesti ”niitä”. Meillä nähdäkseni ongelmia tuottaa lähinnä se, että myös vallanpitäjät ovat ryhtyneet tekemään jakoa meihin ja ”niihin”. ”Niistä” tosin koulutetut tuntuvat omaavan sentään ihmisarvon, koska sitä voi taloudellisesti hyödyntää.

Kerjäämistä on vaikea perustella. Se liitetään järjestäytyneeseen rikollisuuteen, vaikka selityksenä olisikin köyhyys. Mutta entä silloin, kun kerjääminen on ainoa elinkeino. Jos yhteiskunnassa ei ole turvaverkkoa, koulutusta tai työpaikkoja. Silloin ovat lääkkeet ja eurot aika vähissä. Palautusta edeltää usein pakkomuutto, jonka tekevät mahdolliseksi paitsi kerjuusutenöörit niin myös omaan napaan tuijottaminen. Uskoakseni unelma paremmasta elämästä ja elintasosta motivoi aika monia . Tämän luulisi olevan tuttua meille suomalaisillekin ”invandrareille”, sillä osa ainakin sai postin/pankin kautta rahaa Ruotsista, joka päätyi kulutuksen kautta kiertoon yhteiseksi hyväksi.

23.08.2010

Matkalla Bukarestista Sibiuun. Täytyy kuitata nopeasti toteamalla, että romanialaiset eivät halua romaneja kutsuttavan romaneiksi, jotta ”ne” eivät sekaannu vahingossa romanialaisiin… Hienot maisemat ja kehitys on tullut myös tänne, mutta tuloerot kasvavat sen myötä.

Mielenkiintoista on se, että köyhien määrä verrattuna keskiluokkaan ja hyvätuloisiin on huomattavasti suurempi. Eivätkä kaikki köyhät ole suinkaan sitä vähemmistöä, joka lähtee kerjuulle muualle Eurooppaan. Tähän aion perehtyä huomenna.

Lue myös:

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.