Mainos

Turkki ei saa tuolia EU-pöytään

Turkki ei saa EU-maiden pöytään sen 28.:tta tuolia. Tämä oli selvä vastaus Unionin uudelta ulkoministeriltä Catherine Ashtonilta tänään täällä Brysselissä Suomen ja Britannian ulkoministereille.

Viime torstain Financial Times julkaisi Willian Haguen ja Alexander Stubbin yhdessä allekirjoittaman vetoomuksen: "Turkin jäsenyysneuvottelut etenevät hitaasti. Uskomme, että EU:n ei pitäisi odottaa Turkin jäsenyyttä hyötyäkseen sen suhteiden vahvuudesta. Mutta vain saamalla tuolin pöytään voisi Turkki edistää täysillä EU:n jäsenmaiden turvallisuutta ja vaurautta."

Ministerit muistuttavat lehdessä, että Turkki on merkittävä toimija Länsi-Balkanilla, Lähi-idässä, Afganistanissa ja Pakistanissa. Tänään Stubb hehkutti, että hänen mielestään Turkki on vaikutusvaltaisempi maailmanpolitiikassa kuin yksikään EU-maa - tai jopa koko Unioni yhteenlaskettuna!

Siitä huolimatta ministerien ehdotus Turkista EU-pöydässä ei saanut tuulta purjeisiin tämän päivän keskusteluissa täällä Brysselissä. Ulkoministeri Hague huomasi sen heti eikä tyrkyttänyt asiaa sen enempää pöydässä eikä käytävillä.

Kukaan ei tietenkään väheksy Turkin roolia eikä vaikutusvaltaa - eivät edes ne EU:n suuret ja keskeiset jäsenmaat, Saksa ja Ranska, jotka vastustavat Turkin täysjäsenyyttä. Kukaan ei myöskään halua kääntää selkäänsä Turkille, vaan kaikkialla mietitään kuumeisesti - myös Berliinissä ja Pariisissa - miten Turkin kanssa pitäisi toimia, ettei se vain kääntyisi EU:ta vastaan.

Mutta Turkin ottaminen pöytään on molemmille maille punainen vaate. Viime keväänä haastattelin Strasbourgissa näkyvää saksalaismeppiä ja entistä EU-parlamentin ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajaa Elmar Brokia muusta ajankohtaisesta aiheesta. Odottelin häntä kuvaajani ja Deutsche Wellen toimittajan kanssa käytävällä, jonka parketilla kohta takaamme kopisivatkin Brokin raskaat askelet. Kuulimme lehdistöpäällikön kertovan hänelle, ketkä olisivat häntä haastattelemassa; Saksan radion lisäksi myös das finnische Fernsehen, suomalainen tv-kanava.

-Ah, das finnische Fernsehen! huudahti Brok välittömästi. -Vai niin! Sinne Saariselällehän ei ole kutsuttu edesa Saksan ministeriä, mutta Turkin ministeri kyllä on saanut kutsun sinne! hän möyrysi.

Pakkohan minun oli siis kysyä asiasta, joka sai Brokin niin tuohtumaan. Kameran edessä hymyillen ja diplomaattisemmin sanankääntein Brok valitti Saksan ministerin poisjääntiä, mutta ei malttanut olla lisäämättä: -Semminkin kun jopa Turkin ministeri on saanut kutsun sinne! Haastattelun jälkeen väärinkäsitys korjattiin: Saksan ulkoministeri oli totta kai saanut kutsun Saariselälle, mutta hän oli itse joutunut kieltäytymään kutsusta Etelä-Amerikan matkansa takia. Mutta tämä pieni välikohtaus paljasti samalla sen, mikä Saariselän kutsussa oli jäänyt jäytämään. Norjan sinne tulosta ei tullut minkäänlaisia moitteita, sillä Norja kyllä kelpaisi kaikille Unionin jäseneksi - mutta Turkin sinne tulo aiheutti vastarintaa.

Siksi onkin vaikea ymmärtää, mitä hyötyä on Suomelle siitä, että se ajaa aktiivisesti Turkkia EU-pöytiin ja jäseneksi aikana, jolloin sekä Saksa että Ranska sitä vastustavat. Ulkoministeri Stubbin mukaan jäsenmaiden enemmistö kannattaa Turkin jäsenyyttä. Se saattaa pitää paikkansa, mutta jos siitä puuttuvat Unionin E ja U, Saksa ja Ranska, se on heikko enemmistö.

Kun Suomi päästi Turkin merkittävän kynnyksen yli Helsingin huippukokouksessa vuonna 1999, silloin Turkin jäsenyyyttä kannattivat ja Suomea puskivat sekä Gerhard Schöder, Jacques Chirac että Tony Blair, ja Turkin ulkoministeri lennätettiin Suomeen Chiracin koneella. Nyt tilanne on aivan toinen; Turkin jäsenyyttä vastustavat sekä Angela Merkel että Nicolas Sarkozy. Ja ennen kaikkea sitä vastustavat molempien kansojen enemmistöt.

Molemmat suuret johtajat tietävät varsin hyvin, että Turkille on löydettävä hyväksyttävä ratkaisu - ja sitä jos mitä kaikissa kanslioissa todella pohditaan. Mutta kummallekaan ratkaisu ei ole Turkki EU-pöydässä. Eikä kumpikaan katso kovin suopeasti myöskään besserwissereitä näin arassa asiassa.

Britannian intressit tiedetään, sillä se on aina puskenut Turkin EU-jäsenyyttä kuin käärmettä pyssyyn saadakseen EU:sta sellaisen kuin se toivoo; mahdollisimman löysän unionin. Suomi taas on aina katsonut, että tiivis, integroitunut unioni on pienen periferiamaan paras turva. Senkin päämäärän kanssa Suomen Turkki-aktiivisuus on ristiriidassa.

Alexander Stubbia pidetään tällä hetkellä varteenotettavana seuraajaehdokaana Lady Ashtonin virkaan. Se on harvinainen ja ilahduttava saavutus pienen maan ministerille. Mutta nimenomaan siitäkään syystä ei Suomen ulkoministerille liene kovin viisasta profiloitua asiassa, joka on äärimmäisen sensitiivinen EU:n kahdelle ydinvaltiolle.

- He wants to be in the limelight! Hän haluaa olla valokeilassa! totesi tänään brittikollega, joka tiesi myös kertoa, että Haguen ja Stubbin vaimot ovat ystäviä keskenään. Se ei ole paha asia, ja Stubb osaa sekä huomion saamisen että suhdetoiminnan. Mutta missä asiassa kannattaa loistaa ja missä ei, se on ratkaiseva kysymys.

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.