Mainos

Vapaaehtoiset kaivavat uhreja raunioista – Ismail MTV:lle: "Pidin pelastettua 3-vuotiasta sylissäni ja itkin itsekin"

Syyrialainen englanninopettaja Ismail Alabdullah työskentelee vapaaehtoisena Valkoiset Kypärät (White Helmets) -järjestössä. Sen työntekijät pelastavat omin käsin siviilejä pommien ja ilmaiskujen jäljiltä sodan runtelemassa Syyriassa.

Alabdullah kertoo Alepposta Skypen välityksellä MTV:lle, millaista on työntekijöiden karu arki etulinjassa.

– Työskentelet siis Valkoiset Kypärät -järjestölle. Millaista työtä teet?

– Meidän tehtävämme on kaivaa ihmisiä raunioiden alta pommitusten jälkeen. Kun rakennukset romahtavat pommitusten jälkeen, paljon perheitä – myös lapsia – jää jumiin raunioihin. Meidän hommamme on pelastaa heidät ja vetää heidät ulos.

– Olemme nähneet ja kuulleet, että työnne on äärimmäisen vaarallista. Oletko itse ollut vakavissa onnettomuuksissa tai loukkaantunut työtehtävissä?

– Vaara on siinä, että kun menemme ensimmäisinä pommituspaikoille ja yritämme toimia siinä sen romun keskellä, tuleekin vielä toinen pommi. Sitä tapahtuu paljon, moni meistä vammautuu sellaisissa tilanteissa. 

– Oletko menettänyt työtovereita, onko heitä kuollut tehtävissä?

– Itse asiassa 9. heinäkuuta, viime kuussa kun kaupunkiin tuli ilmaiskuja, me menetimme kaksi miestä. He yrittivät juuri pelastaa kolmatta henkilöä, kun paikalle tuli toinen ilmaisku. Kaksi heistä kuoli. 

– Tällaisen työn täytyy olla hirvittävän ahdistavaa ja pelottavaa. Voisi kuitenkin kuvitella että tuntuu hyvältä voida pelastaa jonkun henki. Voitko kertoa siitä?

– Voin kertoa ainakin yhdestä uskomattomasta hetkestä: Kun pommit alkoivat putoilla kaksi vuotta sitten, menin tiimin kanssa paikalle, ja olin hirveän peloissani. Tilanne oli ihan kauhea. Paljon lapsia ja aikuisia kokonaan maan alla.

Etsimme eloonjääneitä, ja kuulin huutoa. Lapsi oli ehkä kolmivuotias. Kun sain hänet vedettyä irti, kävi ilmi että hänen äitinsä oli kuollut. Pidin häntä sylissäni ja romahdin maahan, ja itkin itsekin. Hän oli nähnyt äitinsä kuoleman ja odotti sitten siellä, tulisiko joku pelastamaan hänet. Ja se joku olin minä. Se oli uskomaton kokemus. Mutta tätä tapahtuu joka päivä Aleppossa. 

Katso koko haastattelu yllä olevalta videolta. 

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.